»Niin, nyt seuraa jotakin», sanoi Joán nauraen. »Maljasi», huusi hän näyttämölle. »Haacke, antakaa mennä. Chopinia, antakaa mennä.»
»Mutta silloin meidän on lähdettävä», sanoi Gerda.
»Ei, päinvastoin», sanoi Joán ja riensi hoitamaan pulloja ja laseja.
»Haacke kyllä ymmärtää asian.»
Hän järjesteli kaikki, lasit ja pullot, ja viskasi äkkiä rouva Raabelin hyasintit keskelle jäähdytintä.
»Kas noin», sanoi kauppias Johansen, joka äkkiä myhähti omituista, hiljaista naurua, ikäänkuin olisi nauranut kaksinverroin sydämessään. »Se oli niille parhaaksi.»
»Haacke, peli käyntiin!» huusi Joán. »Mutta missä on rouva Jespersen?»
He nauroivat kaikki, samalla kuin kreivi Erik vihelsi kuiskaamalla tähystysreikään:
»Rouva Jespersen, rouva Jespersen!»
Ja herra Haacke oli alkanut soittaa.
»Rouva Jespersen!»