Rouva Jesperseninkin täytyi mennä, ja he nauroivat molemmat, äänettömästi, niin että selät hytkyivät.
Kauppias Johansen oli mennyt aivan näyttämön reunaan ja katseli soittajan hyppeleviä sormia.
Sitten Joán kohotti lasinsa Gerda-neitiä kohti.
»Nyt kiitän — johtokuntaa», sanoi hän nopeasti.
Ja äkkiä kalpeana kasvoiltaan, yhtä kalpeana kuin Gerda, lisäsi hän:
»Kaikesta.»
Valssi oli loppunut.
»Taivasten tekijä, miten pirunmoisesti hän soittaa», sanoi Holstein.
Mutta salissa taputettiin käsiä.
Sisällä huoneessa olivat kaikki jälleen istuutuneet.