Kaikki kuuntelivat.
»Niin, eikö ole ihmeellistä», kuiskasi Joán, eikä hänkään tahtonut jättää ainoatakaan säveltä kuulematta.
»Kuka on opettanut sen hänelle?» kuiskasi Holstein Joánille kuunnellen pelkkänä korvana.
»Hän itse», nyökäytti Joán.
Tuo pieni johtoaihe toistui kuuluvampana. Gerda-neiti oli pannut kätensä rouva Jespersenin olkapäälle.
»Niin, eikö se ole ihmeellistä», sanoi Joán.
»Että hän, joka on niin tavallinen…»
»Millainen?» sanoi Erik, joka äkkiä alkoi tuntea mielenkiintoa Haackea kohtaan.
»Hän, joka on syntynyt Brüxissä ja rakastaa erästä Brüxin tyttöä ja vain ajattelee brüxiläistä rakastettuaan ja soittaa jo seitsemättä vuotta kokoon morsiuskapioitaan.»
»Saattaako taiteilija olla niin uskollinen?» kuiskasi rouva Jespersen
Joánille, joka vastasi: