»Josef», sanoi hän, »miksi isä ei tervehdi Orsówan Simonia?»
»Ei», sanoi Josef, »herra ei häntä tervehdi. Kukaan kunnon kristitty ei tervehdi juutalaisheittiöitä.»
Joán seisoi hetkisen, kunnes hän sanoi matalammalla äänellä:
»Josef, tiedätkö, se joka hirtti pashan, oli myös Joán.»
Pihalta kuului kauhea huuto, ja Josef riensi tallin ovelle. Romaanialaiset kokit tappelivat paimenpoikien kanssa. Serbialaisten nenät vuosivat verta. Kaikki pesutytöt tulivat esiin, hameet sonnustettuina, ja huusivat, ja padasta nouseva höyry täytti pihan.
Romaanialaiset karkasivat niinkuin kissat serbialaisten poikien kimppuun, ja ruteenilaiset pesutytöt ulvoivat.
»Suut kiinni, ruteenilaistammat», huusi Josef.
»Päin vaan, päin vaan», huusi Dmeter ja juoksi auttamaan kokkeja.
»Puskekaa päin, puskekaa päin», huusi Josef, kädet hautautuneina unkarilaisiin housuihinsa, »päin noita serbialais-sikoja!»
Serbialaiset ulisivat, sillä romaanialaiset olivat puraisseet heitä paljaisiin käsivarsiin.