»Mitä te ajattelette?» sanoi Joán ja taivutti äkkiä päänsä hänen olkansa yli.
Gerda-neiti pyyhkäisi kädellä silmiään ja sanoi äänellä, joka oli kuin lapsen:
»En tiedä. Minusta kaikki on kuin unennäköä.»
»Mikä?» kysyi Joán.
»Kaikki», sanoi Gerda ja hymyili yht'äkkiä katsoen häntä suoraan silmiin.
Mutta rouva Jespersen oli kääntynyt pois reiän äärestä.
»Mutta Gerda», huusi hän, »mitä meidän olisi tehtävä noille eteläjyllantilaisille?»
»Niin, rouva Jespersen», sanoi Joán kohottaen päänsä (ja kaikki nauroivat, sillä hän ei osannut sanoa »Jespersen»). »Nyt me soitamme eteläjyllantilaisille.»
»Erik», lisäsi hän, »nyt me jatkamme».
»Jatkamme? Ketkä?» sanoi Erik yhä soittaen.