»Sinä ja minä», sanoi Joán.
»Mitä sitten?» sanoi Holstein.
»Niin», huudahti Gerda, joka oli ymmärtänyt.
»Me soitamme, sinä ja minä.»
»Oletko hullu», sanoi Erik ja pudotti kätensä koskettimilta.
»Ei, ei», sanoi Joán, »me soitamme vain vanhoja lauluja — aivan kuin täysihoitolassa, aivan kuin herra Dupierren luona».
»Sehän olisi suurenmoista», sanoi Johansen, »se olisi vasta jotakin, kaikille».
»Mutta enhän minä osaa, jumaliste», sanoi Erik, jonka kädet olivat vallan hikiset.
»Osaatte kyllä», sanoi rouva Jespersen.
Joán alkoi järjestää: he aloittaisivat sillä ja ottaisivat sitten sen.