Gerda (joka ehkä Joánin tavoin ajatteli satoja ajatuksia eikä ehkä ainoatakaan, ja kuuli eikä kuullut) sanoi kääntäen päänsä flyygeliin päin:
»On kuin he itkisivät tanssiessaan.»
»Niin», sanoi Joán, mutta hänen äänensä kuului onnelliselta.
Pöydällä oli ohjelmalehti: Joán Ujházy-konsertti oli siinä, isoin kirjaimin. Gerda otti sen, ja aivan toisella äänensävyllä (ehkä Joánin lausuman »niin»-sanan kaiku oli sen muuttanut) hän luki hymyillen:
»Joán Ujházy.»
Joán seisoi hänen olkansa takana ja katseli kuten hän valkeata lehteä.
»Joán Aage Ujházy», sanoi hän hymyillen.
»Aage?» Gerda oli kääntänyt kasvonsa.
»Niin», sanoi Joán, »minun nimeni on myös Aage».
»Aage», kertasi Gerda.