»Hitto vieköön, miksi täällä on sammutettu?» kiroili Erik.
»Kun kaikki nyt on ohi», sanoi Gerda, joka oli sulkenut silmänsä.
Hänen rinnallaan, pimeässä, vastasi Joán kuiskaten:
»Ei.»
Mutta hän ei tietänyt, kuuliko Gerda, eikä hän voinut nähdä tytön kasvoja.
»Olitteko kukat?» sanoi Erik heidän takanaan.
»Otimme», sanoi Joán puristaen kädessään orkideoja.
»Mistä te saatte sellaisia kukkia, niin kauniita?» kysyi Joán pimeässä.
»Vejlestä.»
»Tehän saatte Vejlestä ihan kaikki.»