»Mutta onko tämä kaikki ollut sitä — mitä te kuvittelitte?»
Gerda viivytteli.
»Se on ollut toista», sanoi hän, ja sanat tulivat hiukan kompastellen.
»Tai», sanoi hän, ja puhui hieman hengästyneenä, liikutettuna tai tunteen vallassa, josta hän tuskin oli tietoinen ja jota vastaan hän kuitenkin taisteli. »Ehkä tiedän sen vasta — — — parin viikon kuluttua.»
»Parin viikon?» ja Joán nauroi hyvin hiljaa.
»Niin», sanoi Gerda kuin äsken, »minä tarkoitan… eihän koskaan tiedä millaista jokin on ollut, ennenkuin sitä on saanut ajatella».
Mutta Joán sanoi, ja jokainen sana tuli nopeasti, mutta selvään:
»Sen tietää mitä on tapahtunut.»
Joánin huulet olivat avoimet, ja hän hengitti syvään.
»En minä — — — niin luulen», sanoi Gerda, ja he olivat ovella.