Joán ei luultavasti kuunnellut, vaan seurasi toista ajatusyhtymää.
»Neiti Gerda raukka», kuiskasi hän.
Ja hän astui pari askelta, aivan kuin olisi aikonut mennä Gerdan luo.
»No niin», sanoi Erik seuraten perästä, »eihän hänen pidä suorittaa sitä tutkintoa».
»Hänen kohtalonsa on kai jo ratkaistu», jatkoi hän.
Joánin kasvot sävähtivät äkkiä.
»No nyt sinä olet kiikissä», kuiskasi Erik. Sillä ovessa he törmäsivät suoraan rouva Raabelia vastaan.
»Ah», sanoi rouva, »täällähän on vilpoista».
»Niin, täällä on ilmaa», sanoi Erik ja hiipi »ilman» kohdalla tiehensä.
»Ah niin», sanoi rouva, »on kuin veri pakkaisi päähän monien ajatusten mukana, mutta ne nousevat jälleen ja tulevat vastustamattomasti… tämäntapaisina iltoina».