»Emmekö avaa ikkunaa?» sanoi hän. »Savua kokoontuu niin hirveästi.»
Pappi avasi, ja rouva kumartui hetkiseksi ulos ikkunasta.
Hotelli »Danmarkista» kuului taas laulua.
»He ottavat ajasta vaarin», sanoi rouva Jespersen.
Joán nojasi niskaansa seinään — tuolla ylhäällä laulettiin:
Se maa on kaunis maa, sen saartaa siniaava, ja viita vihoittaa. Ja miehet, pojat uljahat ja kelpo naiset, neidot on Tanskan turvaajat…
»Mutta sähkösanoma», sanoi rouva Jespersen ja otti sen taskustaan.
»Mikä sähkösanoma?» kysyi pappi.
»Johansenille», sanoi rouva ja meni.
»Mitä se voi olla?»… Pappi näytti levottomalta.