»Sen te, maisteri, olette huomannut kovin myöhään», sanoi tohtori, ja kauempana huoneessa naurettiin.
Joán oli mennyt melkein keskelle huonetta ja kysyi taaskin Gerdalta ja samalla äänellä kuin ennenkin:
»Mutta mistä he puhuvat?»
Gerda vastasi:
»Vain politiikasta», sanoi hän.
»Mutta mitä se koskee?» sanoi Joán.
»Tällä paikkakunnalla aina puolustuskysymystä», sanoi Gerda niinkuin ihminen, joka puhuu asiasta, mitä ei itse koskaan ole ajatellut.
»Puolustus?» kysyi Joán. »Maanko puolustus — itse maan?»
»Niin», vastasi Gerda ja katsoi häneen, puoliksi ihmeissään hänen äänensä soinnista.
Joán meni hänen luotaan, pari askelta, omituisen jännittynyt ilme kasvoillaan — jännittynyt kenties siksi, että hän koetti ymmärtää kaikkia tanskalaisia sanoja. Mutta Raabelille, joka vielä viipyi torneissa, sanoi tehtailija suoraan poikki huoneen: