Mutta Raabel oli taas kääntynyt kansanopistonjohtajaan ja — tehden puhetaidollisen kuperkeikan — huusi:
»Minä en tunne tässä maassa mitään tarkoituksenmukaisempaa toimintaa kuin kavalluksen…»
Rouva Raabel tyrkkäsi käsinmaalatulla aviomiestä selkärankaan, ja kun mies kääntyi, kuiskasi hän:
»Sinä siis olet hullu?»
»Olen, Madame», kuiskasi Raabel takaisin, »olen mennyt naimisiin teidän kanssanne».
Ja hän kääntyi taas kuin tuuli — kreivi Holsteiniin.
»Mutta», sanoi hän, »meillä on, Herran kiitos, valitsijat».
»Niin», sanoi Erik puoliääneen, »karja on vielä toistaiseksi tallissa».
Se vähän hätkähdytti tohtoria, mutta sitten hän hihitti:
»Voitte jumaliste olla oikeassa», sanoi hän ja kohautti olkapäitään. »Mutta valitsijat ovat sentään valitsijoita, eikö niin? Ja valitsijat tahtovat puhua. Jyllannin talonpojalla on tervettä järkeä, ja Jyllannin talonpoika on radikaali.»