»Niin on», sanoi kandidaatti, joka käveli edestakaisin.
»Niin», pisti rouva Laarentzen väliin, »kandidaatti on samaa mieltä kuin tohtori».
»Te, herra tohtori», sanoi kansanopistonjohtaja puhuen ystävällisesti kuin se, joka haluaa päätöstä asiaan. »Te sentään tuskin tunnette rakasta kansaamme niinkuin me, joilla on kosketusta sen kanssa niin monella taholla. Yhtä Jyllannin kansalla on — sillä on luottamusta. Sillä se tietää, että miehet, jotka nyt hallitsevat, ovat sen omia.»
»Jane ovat jyllantilaisia», sanoi kauppias Johansen sinkauttaen tuon ainoan sanan kuin kiven.
Mutta kansanopistonjohtaja oli kääntynyt eteläjyllantilaisiin, jotka hänen mielestään olivat vähän yksikseen, ja hän puhui ampumayhdistyksistä, jotka hänen mielestään kylläkin olivat jonkinlainen keino.
»Kunnes se päivä koittaa», sanoi hän, »jolloin oikeus käy väkivallan edellä».
Rouva Raabel oli kulkea viipotellut yli lattian (hänen hameessaan oli kaksi hakasta auki) ja liukui kandidaatin ohi.
»Ussing», kuiskasi hän, »varokaa rouva Laarentzenia».
»Jokaisella on vakaumuksensa», tiuskaisi kandidaatti.
»Sinun pitää kai ajatella myös toimeentuloasi», sanoi rouva Raabel, »ja sinä tunnet sen naisen».