»Kas vain», ilmoitti rouva Jespersen äkisti, »nyt hän on siellä».
Kuului pianonsoittoa.
»Ahaa», virnisteli tupakkakauppias, »vai jo hän pääsi tuolille — no niin, hänen sormiaan onkin jo kauan syyhynyt…»
Rouva Raabel ja Hans Haacke siellä soittivat nelikätisesti.
»Mutta se minun pitää nähdä», sanoi rouva Jespersen ja meni.
»Emmekö istuisi, herra konsertinantaja», ehdotti tupakkakauppias, »tämä kyllä tulee kestämään…»
Äänet ympärillä vaimenivat, kun tohtori syöksyi huoneitten läpi.
»Hss.»
»Kuulkaas, tämä kaikki ei ole juuri tainnut naurattaa vierasta», sanoi tupakkakauppias ja tyrkkäsi Joánia raskaalla kyynärpäällään. »Mutta nyt kai he jo ovat riidelleet loppuun noista mielipiteistään.»
Tupakkakauppias nauroi hiljaa ja tyhjensi lasin: