»Niin, tohtori, huudammeko sitten kaikki: eläköön pieni isänmaa!»
Tohtori, Ussing ja kansanopistonjohtaja kohottivat eläköönhuudon, ja nuo neljä eteläjyllantilaista virittivät äkkiä laulun, joka yht'aikaa kajahti kahdeksan huulen välistä:
Vielä on yllämme häpeän häivät; enteitä taivaalta tarkatkaa!
Kansanopistonjohtaja oli odottanut hetkisen.
Mutta nyt hän lauloi mukana, ja rouva Laarentzen yhtyi:
Kestäen katkerat, pimeät päivät aamuun on aukeeva Tanskanmaa.
Ussing löi tahtia, ja rouva Raabel lauloi myös:
Tuulet rantoja tuivertaa, ukkonen käypi ja herättää, kostaa, silloinpa jälleen isien maa hartiat kumarat nostaa.
Gerda oli seisahtunut viinikannu kädessä. Hänen huulensa liikkuivat äänettömästi sanojen mukana, joita hän oli laulanut lapsuudestaan saakka.
3.