»Olkaa hyvä», sanoi hän ja avasi oven Joánin huoneeseen.
Herra Jensen meni, ja Erik oli istahtanut sohvalle. Meteli alhaalla kantautui hataraliitoksisen lattian läpi kuin markkinahumu.
Joán seisoi ikkunan luona.
»Mitä katselet?» sanoi Erik ja nousi väsyneesti.
Joán oli tuijottanut kauppiaantalon laskettuihin uutimiin.
»Varjoja», sanoi hän.
Viululaatikko oli pöydällä, ja Joán avasi sen.
»Niin olen minä soittanut soittoni», sanoi hän.
»Mitä se merkitsee?»
Joán yhä katsoi viuluun, mutta hänen tyhjissä silmissään ei ollut surua.