»Ettekö ole mennyt levolle?»
Hans Haacken pyöreät kasvot lehahtivat kokonaan punaisiksi.
»En», sanoi hän, »sillä oli eräs asia, jonka tahdoin sanoa teille heti, kreivi Ujházy. Vaikka ihminen onkin säestäjä, voi silti olla taiteilija, ja minä en enää alistu teidän pilkkaanne…»
»Pilkkaani, paras herra Haacke?»
»Niin, pilkkaan… Silloin ei sovi pitää juominkeja, kun minä soitan…»
Joán kohautti olkapäitään!
»Rakas Haacke, te olette mennyt vallan sekaisin tässä maassa.»
»Niin», sanoi Haacke, »sillä täällä löytää ystäviä, jotka sanovat totuuden ja kertovat, minkälaista kohtelua tässä saa osakseen».
Joán oli hymyillyt.
»Niin», sanoi hän hitaasti, »tanskalaiset sanovat totuuden. Siinä olette oikeassa.»