Peter oli kääntänyt päätään kuin eläin kuullessaan äkillisen äänen, jota ei ole odottanut.
»Niin», sanoi Joán, »minne sinä sitten lähdet?»
Kyttyräinen Peter' seisoi hetkisen hiljaa:
»Kotiin. Kotiin, kotimaahan.»
Joán oli kokonaan sulkenut silmänsä — tuokion ajaksi.
»Minä lähden pois», sanoi Peter tuijottaen ilmaan.
Mutta yhtäkkiä Peter oli heittäytynyt maahan ja jälleen noussut puolittain ja istui kyyrysillään leuka teräviin polviin nojattuna ja kädet kampaamattomissa hiuksissa ja nyyhkytti nyyhkyttämistään, aivan kuin olisi korissut.
Ja nyyhkytysten lomitse virtasi hänen sanatulvansa:
»Voi, auttakaa minua, pikku herra, auttakaa minua, pikku herra, auttakaa minua.»
Joán ei itse tietänyt mitä sanoi: