He huusivat äänekkäimmin.
»Kas tuota, kas tuota isänmaatonta ja hänen kaartiaan!»
Juutalainen Simon, David ja kaikki juulalaislapset!
Oli kuin Joán ei enää olisi nähnyt eikä kuullut. Niin, hän kuuli, että
Ane itki hiljaa.
Sitten hän seisoi vaatetusliikkeen portailla.
Molemmat nuoret miehet myymäläpöydän takana hymyilivät toinen toiselleen peilissä, samalla kuin he palvelivat kohteliaasti. Joán kulki heidän kanssaan vaatenaulakoiden välitse, missä valmiita vaatteita riippui pitkinä riveinä.
Ane tarttui hänen käsiinsä.
»Josse, Josse», sanoi hän, »emmekö voi jäädä tänne, kunnes tulee pimeä?»
Mutta Joán tempautui irti.
Puodin ovessa käytiin; valkea upseeri astui sisään.