Joán ratsasti isänsä rinnalla. He ratsastivat saaren ympäri. Hämärä alkoi laskea, ja virta tummui. Talonpojat, jotka istuivat piiput suussa päätyjensä edustalla, nousivat tervehtimään, niin että heidän kauhtanansa viistivät maata.
Kylänvouti otti lakin päästään:
»Hyvästi, herra.»
»Hyvästi, Carol.»
Joán tervehti kaikkia.
Mutta vanha Maria tuli aitauksensa ulkopuolelle ja suuteli Joánin kättä.
»Hyvästi, Maria.»
Pari tyttöstä pesi pyykkiä virran rannalla, ja heidän karttunsa paukkuivat. Uloimpana niemellä pyöritti »äidin mylly» purjeilla koristettuja siipiään illan pimenevässä ilmassa.
Joán oli nostanut päätään: akaasiat hänen päänsä päällä tuoksuivat niin suloisesti. Puiden varjossa valuivat hänen kyynelensä hiljaa pitkin poskia.
He ratsastivat linnalle ja sitoivat kiinni hevoset. Joán nousi muurinviereiselle sorakummulle ja antoi silmäinsä harhailla salakuljettajien taloista pitkin tietä yli kylän ja kirkon ja »hovin» myllylle.