Nyt hänet oli surmattu tuolla Makedoniassa ja hän oli vuodattanut verensä…
Kotona oli niin monta kuollut — myöskin Josef, tallimies, oli kuollut. Kukahan saisi hänen rahansa, joita hän aina kokosi, nyt kun hän milloinkaan ei joutunut kotiin, mennäkseen naimisiin Unkarissa?
Tuolla menivät molemmat japanilaiset. Mutta prinssi Chira ei ollut heidän kanssaan. Hm, kaikki japanilaiset käyttivät silmälaseja. Herra Lemaistre sanoi, että he tahtoivat peittää silmiään.
Ylt’ympärillä juteltiin. Silittäjättäret Rue de l'Abbé de l'Epéeltä kulkivat ohi kuin valkea parvi. Heillä oli vuokkoja rinnassa. Kuinka ne huiskivat ja keinuivat tyttöjen kulkiessa. Kotona olivat vuokot jo lakastuneet viiniköynnösten alla.
»Joán.»
Joán Ujházy käänsi kasvonsa. Huudahtaja oli Harald Nissen.
»Lippu on saapunut. Se on tässä.»
Harald Nissen heilutti kääröä kädessään.
»Tule kotiin», sanoi hän, »niin ripustamme sen seinälle».
»Tulen, kohta», sanoi Joán, mutta Harald juoksi eteenpäin, heiluttaen valkeata kantamustaan ja huutaen kaikille, jotka hän tunsi — ja Harald Nissen tunsi satoja —: