Isä nukkui jo, kun Emmeline nousi puoleksi vuoteellaan.
"Äiti", kuiskasi hän.
"No?"
"Minä kuulin neiti Zelchenin sanovan jotakin."
"Mitä sitte?" kuiskasi äiti.
"Tämä oli merkillinen päivä, sanoi hän isälleen."
"Missä kuulit sen?" kuiskasi äiti jälleen.
"Olin hiipinyt portinpieleen, kun he menivät", sanoi Emmeline.
"Hyvää yötä, lapsi."
"Hyvää yötä."