Brandt kakisti kurkkuaan.
En tiedä kuinka keskustelu kääntyi ja Brandt tuli puhuneeksi
Lassallesta.
"Tunnen häntä kovin vähän", sanoi neiti Simony.
"Silloin olisi teidän opittava häntä tuntemaan. Meidän on tosiaankin hyvä edes lukea suurista taisteluista täällä, missä kaikki taistelu on olematon ja tuntematon."
"Suurista taisteluista? Mitä niillä tarkotatte?" kysyi hän hieman pysähtyen.
"Yhteiskunnallisia taisteluja, myrskyjä merellä eikä meidän mitättömiä poreitamme vesilasissa.
"Käytätte aina niin merkillisen suuria sanoja, tohtori Brandt."
"Ah, puhun totta. Hapuilemme täällä pilkkopimeässä ja nukumme."
"Kuinka voitte sanoa niin? Te, joka olette lääkäri? Täällä taistellaan myös — pieniä taisteluja, olkaa varma siitä!"
Lainoset läikkyvät alhaalla rantakivien välissä, vieno suviyön tuulahdus, joka kuuluu ikäänkuin huokaukselta, häilyttelee lehmuksien lehviä hiljalleen. Pysähdymme valoisampaan puistotien aukeamaan.