Ja vaikenee tuokion.
— Elämää.
— Elämää.
— Hengitystä ja elämää.
Se helkkyy uudestaan ja uudestaan kuin sammuva kaiku pojan korvien huminan lävitse. Mutta — hänhän tarvitsi tuskin muuta kuin ojentaa kätensä koskettaakseen toisen tukkaa…
Tämä katsoo häneen pitkään, nojaa päällänsä käsivarteensa ja sanoo:
"Lapsi."
Tuhansia hyväilyjä oli tässä ainoassa äännähdyksessä, tuhansia suudelmia ja tuhansia hyväilyjä.
"Suuri lapsi te olette, suuri lapsi." Ikäänkuin poikaa viihdytelläkseen silittää hän kädellään hänen päätänsä. Mutta poika tempaa hänen kätensä luoksensa, ja höpisten joitakin sanoja, joita hän tuskin itsekään ymmärtää, peittää hän hänen kätensä janoisten huultensa tuhansilla suudelmilla… lapsiraukan ensimäisillä lemmensuudelmilla…
"Hengitystä ja elämää."