"Hän oli alaston, Kalle", vastasi lehtoritar vain.
Lehtori kulki allapäin ja äänetönnä edelleen.
Heidän päästyään katuovelle, sanoi lehtoritar päättävästi ja vääntäen lujasti lukkoa:
"Maksaneen kuuluu Cerlachius."
Huippunenää saattoi Tanskan varakonsuli, jonka mieli nyt kotimatkalla oli täytenään ranskalaisia laatusanoja.
"Sen sanon minä", sanoi neiti, "ettei hän olekaan mikään letukka."
… Kenraalitar kotiinpäästyään päästeli kukkia tukastaan peilinsä edessä. Päästettyään viimeisen kukan, kääntyi hän kenraaliin ja sanoi olkapäitään kohauttaen:
"C'est bonnet blanc et blanc bonnet."
Rouva Simonin lepäsi ylhäällä huoneessaan yöpukuun pukeutuneena. Hän katseli pitkään pikku tohveliensa kärkiä: huomenna oli syötävä kenraalin luona.
Sitte koputteli hän kantapäitään yhteen ja sanoi alistuen: