Mutta matami Börnerillä oli kiire: "Huvinsa vuoksi ei hän kulkenut ympärinsä keittämässä — sairauksineen. Mutta oli lapsia, seitsemän lasta, ja Börneriin, häneen ei ollut luottamista. Ja pahinta oli niinä päivinä, joina hän oli poissa kotoa."
Matami Börner istui puhuen yksitoikkoisella äänellä ja silmät helmassaan.
Rouva Etvös tuskin kuuli, hän istui ainoastaan kasvot matamin kasvojen vierellä ja pudisti päätään; hän tiesi että se oli tavallaan kurjaa.
"Niinpä niin, niinpä niin", sanoi hän nyökytellen päätään.
Mutta sitte heräsi hän ja sanoi: "Oletteko edes saanut mitään?… Ettehän ole vielä saanut mitään — mukaanne kotiin. Siellä on kyllä suita, joiden täytyy saada maistaa…"
Ja hän alkoi koota pala palalta jäännöksiä koriin.
Sitte meni matami Börner, ja kyökissäkin oli autiota.
* * * * *
Vieraat menivät koteihinsa pitkin katuja. Lehtoritar tarttui hieman lujanpuoleisesti lehtorin käsivarteen.
"Hän oli kaunis, Louise", sanoi lehtori pysähtyen erään lyhdyn alla.