Hän meni ulos pesutuvan käytävään renkihuoneen kautta ja avasi oven palvelijattaren huoneeseen.
Suuret parivuoteet olivat tyhjät.
Tine heittäytyi äkkiä polvilleen kivipermannolle ja, pää painettuna likaiseen, rutistettuun, pahoinpideltyyn vuoteeseen, puhkesi hillittömiin nyyhkytyksiin.
Pesutuvan ovet heiluivat lakkaamatta sinne tänne saranoillaan.
* * * * *
Seuraavana päivänä saapui kouluun pari sotalääkäriä. Koulusaliin täytyi majoittaa sairaita. Tinen piti hommata kaikki.
Sairaat saapuivat iltapäivällä.
Ne olivat haavoittuneita, jotka aikaisemmin olivat maanneet Augustenborgissa; vaunuista kannettiin heitä paareilla ylös portaita, luutnantti Appel oli heidän joukossaan.
Tine ei ollut tuntea häntä. Pyöreät posket olivat vajonneet kuopille, ja silmät olivat samenneet kuin sen, joka on itkenyt yötä päivää. Hän oli haavoittunut kupeeseen ja keuhkot olivat pilalla.
Kaikki kuusi olivat pahasti haavoittuneita, ja kuljetus oli tuottanut heille kuumetta. Silloin tällöin kaikui heidän valituksensa talon halki, ja haavojen inha haju tunkeutui ulos käytävään.