Hänen katseensa hipoi aitioita.
— Ja Réjane.
— Portorichen kera.
— Sehän on vain hyvä, vastasin minä ja äkkiä vapisivat jalkani, mutta kasvoni pysyivät rauhallisina.
Tirehtööri loittoni esiripusta ja kääntyi minuun päin.
— Missä seisotte tänä iltana.
— *Tuolla*, vastasin viitaten kulissien väliin.
Tirehtöri nauroi:
— Siellä voitte pitää silmällä Crangieria, sanoi hän ja kysyi:
— Joko soitetaan?