— Niin oli laita. Siitä hetkestä, jolloin tunsin hänen päänsä käsieni alla, tiesin, että surmaisin sen ihmisolennon ja minulla olivat jo kaikki syyt selvillä, kaikki ne syyt, joiden tähden minun täytyi tehdä se.
Mutta rauhottunut minä olin. En ole koskaan, niin kauvan kuin kaksi silmääni ovat katselleet jotakin toista kasvoihin, ollut niin rauhallinen.
Tultuani näyttämölle, oli siellä jo kaikki kunnossa. Tirehtööri tuli luokseni, minun kävellessäni ympäri antaen viimeisiä määräyksiä.
— On sangen lämmin tänään, sanoi hän.
— Niin, vastasin.
Hän oli mennyt esiripun luo. Kuulimme sen takaa huminaa salista. Se on kuin tuulenhumina hietasärkkien välissä…
— Tirehtöri katsoi saliin pienestä reiästä.
— Dumas on siellä, sanoi hän.
— Ja Henri Besque.
— Ja Sarah…