Äkkiä istuutui äiti nurmikolle; kaikki muut heittäytyivät hänen viereensä.
— Nyt täytyy rantakalojen saada ruokaa, sanoi äiti.
Ja kaikki heittivät murusia lammikkoon, jossa rantakalat uiskentelivat vilkkaina auringonpaisteessa.
Vanhukset istuivat kolmisin huvimajassa. Rouva Jespersen oli kaikessa rauhassa tutkinut lahjoja.
Tine tarjosi viiniä ja lasit olivat ruohikossa lammen reunalla. —
Kaadapas Stina, sanoi äiti.
Stina-neiti tuli aina niin surumieliseksi juotuaan pari lasillista.
— Anna lapsillekin, sanoi äiti.
Lapset saivat kirsikkaviiniä, niin että päätä huimasi.
Mutta Stina-neiti jäi istumaan leuka käsien nojassa, ja äidin nauraessa ja lasten juostessa — vanhin poika joi tähteet laseista — lausui Stina-neiti hiljaa itsekseen runon vanhasta saksalaisesta almanakasta.