ÄÄNISJÄRVEN RANNOILLA KARJALAISTEN TUTTAVANA
Kirj.
Herman Hagman
Jyväskylässä, K. J. Gummerus, 1922.
SISÄLLYS:
Vanhan Kustaan testamentti
Eräs sanomalehti-ilmoitus ja sen seuraukset
Äänisjärven rannoilta kymmenen vuotta sitten
Mallitalossa
Pikakuvia vuodelta 1905
Kohtaus Helsingissä.
Elkää kirjoittako mitään!
Eräs esitaistelija.
Naisten suosikki.
Repolan maatalousnäyttely v. 1910
Kylässä
Postipäivä erämaassa
Karkoitettuja
Solovetin toivioretkeläiset
Tammisaaren tyttö
Erään suomalaisen muisto
Pietarinkattilalaakso
VANHAN KUSTAAN TESTAMENTTI.
"Nimismies tulee!" huutaa yhteen ääneen koko talonväki työntäytyessään kiihtyneenä perheentupaan.
Kiireen kaupalla olivat he oikoteitse rientäneet työmaalta päivällisaterialle tuntia ennen tavallista ruoka-aikaa. Ennenkuin vanha Mikko, "laukkuryssä" ja ihmisten yhteinen suosikki, oli päässyt asian alkuunkaan, oli hänen reppunsa heilautettu tuvan katon rajassa sijaitsevaan yläsänkyyn. Talonväki oli näet hetki sitten nähnyt Mikon reippain askelin erästä oikotietä matkaavan ratsutilalle ja samalla huomannut nimismiehen kärryissään ajavan kohti taloa maantiellä, mitä myöten matka oli paria kolmea virstaa pitempi. Tuntien hyvin kruununmiesten innon ahdistella rajantakaisesta Karjalasta saapuvia reppumiehiä, jotka harjoittivat silloin kiellettyä kulkukauppaa tullaamattomilla tavaroilla ja joita väestö kaikkialla suosi, halusi talonväki varjella Mikkoa vaaralta. Hänelle sateli kysymyksiä, oliko nimismies hänet nähnyt tai muuten saattoi aavistaa Mikon saapuvan taloon. Siitä ei Mikko mitään tiennyt ja ilmiantajia ei lähitienoilla ollut pelättävissä. Miehen kätkeminen oli arveluttavaa, ja pakotietä ei ollut käytettävissä. Perheentuvasta, missä oltiin koossa, vei ovi eteiseen ja siitä toinen esitupaan, mutta nimismieskin jo kiinnitti hevostaan luhdin seinärenkaaseen kartanon portin takana.
Neuvoteltiin!