Lueteltuaan muistista tämän katkismuksensa ja huoneentaulunsa jatkoi hän hymyillen: "Teitä tietenkin kummastuttaa näiden kuivain asiain luetteleminen. Mutta voidaksemme saada käsityksen niistä edellytyksistä, joiden pohjalla Aleksanteri II:n perustama semstvolaitos toimii, tahdon ensin esittää sen ulkonaiset puitteet, ja ennenkuin tänä iltana eroamme, selvitän teille, mihin asioihin te suomalaiset ette missään muodossa saa puuttua".
Mutta sitten hän taas rupesi kertoelemaan elämänvaiheitaan. "Menin naimisiin ja vaimoni mukana seurasivat rikkaat myötäjäiset. Etupäässä niiden vaikutuksesta uskottiin minulle se toimi, mitä nyt hoidan. Se onkin katsottava luottamustehtäväksi, sillä palkkani on pieni ja edustuskustannukset suuret.
"Edeltäjäni oli etelästä saapunut bojari, joka pian painui takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Mutta ennen lähtöään antoi hän minulle muutamia ohjeita. Hän muistutti, että kihlakuntamme on kuin Suomen selkärangasta itään työntynyt kiila, minkä asemana on Kuopion läänin raja ja minkä huippuna on Äänisen pohjoiskärki. Kiilan kyljet taas päättyvät Viipurin ja Oulun läänien rajaviivoihin. Siksi on sillä myös vaakunana kärjessään seppelettä kantava pyramiidi. Tämä kaikki ei ole minkään leikin asia. Kerran uurtautuu tähän kiilaan Suomesta käsin särö, mikä kantaa Äänisen rannoille saakka. "Pitäkää silmänne auki Suomeen päin. Sieltä tulee taloudellinen elpyminen!" oli bojari varoittanut.
"Olenkin senjälkeen seurannut sekä vapaamielisiä että vanhoillisia venäläisiä lehtiä ja vielä lukenut erään Suomea koskevan valtio-oikeudellisen julkaisun", jatkoi Pavel Pavlovitsh kerran oikein vauhtiin päästyään. "Olen huomannut että suomalaiset päättömän itsepäisesti pitävät kiinni vanhoista perustuslaeistaan ja että heidän mielestään pitäisi valtiopäiväin olla kaikki kaikessa. Ja kun olen ottanut selvän suomalaisten virkaveljieni, kruununvoutien ja kihlakunnantuomarien asemasta, olen havainnut että heidän toimensa määrää kokonaan laki. Että nyt käsittäisitte, mitä tarkoitan sanoilla: elkää kirjoittako mitään! esitän asian lyhyesti.
"Minä en ole niinkään riippuvainen laista kuin kuvernööristä ja karjalaisista, joiden vartiaksi olen pantu. En kiellä teitä yleensä kirjoittamasta, minun virka-asemaani se ei voi vahingoittaa, mitä ikinä kirjoitattekin. Mutta meillä on yhteinen harrastus, ja sen nimessä sanon vielä kerran, ennenkuin eroamme: elkää kirjoittako mitään kahdesta niistä kahdestatoista pykälästä, jotka teille juuri luettelin. Ymmärsimme toisiamme ja seurasin hänen neuvoaan.
"Nyt kun Pavel Pavlovitsh on muuttanut toiseen maailmaan, voin kertoa, että hänen ollessaan semstvon johdossa, ilmestyi painosta paljon, missä selostettiin hänen ja hänen suomalaisten apulaistensa työtä ja toimintaa. Mutta hän seurasi aina uskollisesti ohjettaan, niinkuin hän sen käsitti ja se teki mahdolliseksi karjalaisalueella sen taloudellisen toiminnan, mitä suomalaiset miehet johtivat."
Eräs esitaistelija.
Oli käsissä vuodenaika, jolloin merkit viittaavat nopeasti lähestyvään syksyyn. Satoa korjattiin. Suurissa parvissa liikkuivat pääskyset, istuen pitkissä riveissä puhelinjohdoilla. Poikaset olivat omaksuneet vanhempain vaistot ja valmistautuivat muuttamaan. Koululaiset laskivat jo päiviä ja näkivät nopeasti lähestyvän ajan, jolloin oppisalien ovet heitä kutsuen avautuvat.
Oli käsissä Venäjällä niin kohtalokas vuosi 1905 ja elettiin juuri niinä viikkoina, jolloin Witte, Komura ja Takahira valmistautuivat Rooseveltin välityksellä allekirjoittamaan Portsmouthin rauhaa.
Aivan samoihin aikoihin matkusteli Suomea ristiin ja rastiin muuan nuori Äänisen karjalainen, luonteeltaan erakko ja taipumuksiltaan idealisti. Ominpäin suoritettava opintoretkeily, kuului hänen matkansa virallinen nimitys. Mutta hän matkusteli tarkastaakseen meikäläisiä yhteiskuntaoloja ja näkyi tutkistelevan maalaisväestön elämänehtoja.