Niiden suhteiden välityksellä, joita minulla jo silloin oli Äänisen rannoilla, jouduin myös hänen kanssaan kosketuksiin juuri muutamia päiviä myöhemmin, kuin sanomalehdet kertoivat Portsmouthin rauhan solmimisesta. Hän kuvaili vaikutelmiaan, näkemiään ja kuulemiaan. Tein puolestani omia huomautuksiani ja tulimme hyvin toimeen. Erityisesti miellytti häntä silloin jo Suomessa alaa voittava pienviljelyksen ajatus. Mutta jos jouduimme puhumaan Suomen torpparilaitoksesta, huomasin heti hänessä piilevän selvää salattua kiukkua. Kun en ole koskaan ottanut varsinaisesti osaa julkiseen elämään voidakseni tapausten kulkuun vaikuttaa, en katsonut maksavan vaivaa yrittää ruveta selittämään ja silittämään niitä epäkohtia, jotka rasittivat torppareita. Vertailimme siis näin ollen vain niitä edullisia vaikutelmia ja tietoja, mitä meillä kummallakin oli Suomen talonpoikain asemasta. Hän tekikin huomioitaan yksinomaan maaseudulla, sillä hänen kotimaassaan, Kauko-Karjalassa, ei hänen heimolaistensa harrastuspiiriin kuulunut kaupunki.

Minuun jäi se vakaumus, että tässä miehessä piilee kipinä, mikä Kauko-Karjalan puolesta sammumatta hehkuu. Hautautuneenakin on se kytevä, kunnes tulee päivä, jolloin se on ilmiliekkiin leimahtava. Erosimme sitten toisistamme, emmekä myöhemmin ole tavanneet. Sen, minkä hänestä seuraavassa vielä kerron, olen muilta kuullut.

Salainen kokous metsässä.

"Heti valjaisiin mallitalon juoksijoista paras!" käskee Poventsan poliisipäällikkö mukanaan voikonsulentti. "Tämä mies", jatkaa esivallan edustaja osoittaen seuralaistaan, "on kipeän jalkansa vuoksi laiminlyönyt kokouksen, mikä juuri on käynnissä metsässä viiden virstan päässä kaupungista. Ettekö tiedä, haaveilija on palannut Suomesta ja kutsunut kaikki 'arvohenkilöt' kokoukseen. Minä en vastaa seurauksista, jos hän nyt myöhästyy. Mutta miksikä ei minulle ole aikaisemmin ilmoitettu!"

Tähän tapaan pauhaa poliisipäällikkö pitkin ja poikin julistaakseen, että salainen kokous metsässä on tullut ilmi. Mene tiedä on Jaappanin sodan nolo loppu antanut hänelle viisaan opetuksen olla yrittämättä kädestä pitäen hajoittaa kokousta. Poliisipäällikkö katsoo parhaaksi turvautua enemmän tahi vähemmän kömpelöön ivaan.

Mutta "haaveilijan" kohtalo herätti mitä syvintä osanottoa Äänisen rannoilla. Rauhanhäiritsijää kuletettiin vankilasta toiseen pitkin avaraa Venäjänmaata. Kun hän kolme vuotta on tätä kärsinyt, päättyy hänen retkensä Tuonen tuville. Kulkutauti viimein korjasi uhrinsa.

Pitkät ajat hänen kuolemansa jälkeen kuului kaksi eri selitystä mainitun kokouksen aiheesta ja tarkoituksesta.

Toisen mukaan olisi sillä ollut aivan paikallinen luonne. Kutsua olisivatkin noudattaneet vain kansakoulunopettaja, hevosenkengittäjä sekä löytölastenkodin esimies. Sellainen laitos on näet olemassa kaikkialla, missä on venäläistä asutusta, sillä slavilaisen katsantokannan mukaan ei tällaisen "kodin" tarpeen perimmäinen aihe ole erikoisesti moitittava. Ja kertomuksemme kaupungissa asui venäläisiä, kun taas karjalainen maaseutu puhtaine tapoineen ei tällaista laitosta tarvinnut. Toinen kertomus tiesi, että miehemme olisi ollut sen yleisen vallankumousliikkeen vaikutuksen alaisena, mikä levisi Jaappanin sodan aikana ja sen jälkeen. Tämä liike tavoitteli silloin päämääriä, joilla olisi saattanut olla hyväkin maaperä karjalaisten keskuudessa. Päivän tunnussana oli silloin yleinen semstvokokous, (semski sobor) tavallaan kansan eduskunta, mikä kykenisi esittämään maan todelliset tarpeet ja keinot niiden tyydyttämiseksi. Samalla vaadittiin Pietariin keskitetyn hallintojärjestelmän korvaamista jo olemassa olevien semstvojen, "maapäivien", hallinnolla, mikä olisi paremmin pystynyt paikalliset asiat hoitamaan kuin virkamiehistö, joka pani täytäntöön Pietarista saapuvia mielivaltaisia ja typeriä määräyksiä. Niinpä olikin tämä ainoa laitos, missä karjalaiset saivat äänensä virallista tietä kuuluville yleisen järjestelmän ikeen alta. Tosin heikkona, mutta sittenkin edes jotain merkitsevänä. Tähän aikaan kangastelikin karjalaisten johtavien semstvomiesten ajatuksissa venäläisistä eroitettu puhtaasti karjalainen semstvoalue, joka sellaisena voisi helpommin ylläpitää suhteita Suomeen.

Naisten suosikki.

Kolmas Suomen mies, joka vuoden aikana saapui usein mainittuun pieneen Äänisen kaupunkiin, oli nuori, varakas, elämänhaluinen agronoomi, minkä tunteisiin ei elämä vielä suinkaan ollut kylmyyttä huokunut. Hän saapui syksyllä pyhäinmiesten päivän tienoilla, jolloin maantöistä levätään kesän kiireiden jälkeen.