Puheenjohtajan paikalle istuutuu nuorehko venäläinen, jolla on takissaan kollegineuvoksen tähdet. Jokapäiväisessä elämässään on hän "Kokousten puheenjohtaja", se on, maapäälliköiden esimies, jotka hoitavat talonpoikain sivilihallintoasiat. Hän on rauhallinen ja erittäin lyhytsanainen mies, joka ei paljasta ajatuksiaan. Hän näyttää mieluimmin puhuvan puheenjohtajanuijalla. Puheenjohtajan oikealle puolelle asettuu semstvon vakinaisen toimeenpanevan valiokunnan päällikkö, eli n.k. semstvohallinnon puheenjohtaja. Hänen vasemmalla puolellaan istuvat papiston ja kaupunkien sekä metsähallinnon edustajat.
Kaikki muut pöydän ääressä istuvat ovat karjalaisia. Edellisenä päivänä on talousarvion tulopuoli käsitelty ja nyt ryhdytään sen menopuoleen. Mutta ennenkuin se alkaa, saavat harvalukuiset kuulijat, joiden joukossa tämän kirjoittajakin, olla läsnä erinäisten kysymysten käsittelyssä, jotka eivät suoranaisesti kuulu talousarvioon.
Ensimmäisenä kysymyksenä on alamaisen adressin sanamuodon hyväksyminen. Tässä osoittaa puheenjohtaja harvinaista nopeutta lukiessaan julki ehdotuksen sisäministerille lähetettäväksi sähkösanomaksi, jossa pyydetään, että ministeri esittäisi tsaarille sähkösanoman, jossa m.m. lausutaan, että vaikka semstvomiehet asuvatkin kaukana kylmässä pohjolassa, eivät he tunne kylmää, sillä tsaarin valtikan alla ei tunnu koskaan kylmältä. Eräs karjalaisista näyttää aikovan jotakin lausua, mutta puheenjohtajan nuija putoaa samassa pöytään ja sihteeri merkitsee pöytäkirjaan, että päätös on yksimielinen.
Seuraa muutamia kiusallisia hetkiä.
Toisena kysymyksenä on rauhantuomariarvonimen antaminen eräälle ansioituneelle henkilölle. Arvonimi vastaa jotenkin meikälästä herastuomarin arvonimeä. Toimitus tapahtuu salaisella äänestyksellä ja tulee kaikkien äänien olla jaa-ääniä. Ehdokkaana on eräs karjalainen.
Äänestyksen tuloksena on, että kaikki äänet ovat jaa-ääniä, mutta yksi on ei-ääni.
Erämaan parlamentissa tehdään kuitenkin sielläkin lehmäkauppoja. Yritetään siis uudestaan. Nyt asetetaan kaksi ehdokasta, joista toinen venäläinen kansakouluntarkastaja ja toinen äskeinen karjalaisemme. Ja tällä kerralla ei enää anneta ei-ääniä. Papiston edustaja ottaa nopeasti tuomarivalan uusilta kunniarauhantuomareilta. Mieliala karjalaisten keskuudessa näyttää tyytyväiseltä, kun ovat saaneet oman miehensä "läpi".
Tämän jälkeen seuraa määrärahakysymyksiä.
Metsähallinnon edustaja, muuan vanha puolalainen, joka vuosikymmeniä on palvellut Aunuksessa, esittää erinäisiä mietintöjä omalta alaltaan, jotka hyväksytään. Sivumennen käsitellään ehdotus, että metsänhoitajan pojalle, joka rupeaa opiskelemaan Kasanin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, annettaisiin apuraha. Äänestys päättyy suotuisasti ylioppilaalle, eikä kukaan halua käyttää asiasta puheenvuoroa, vaikka metsäherra asian käsittelyn ajaksi onkin poistunut salista.
Senjälkeen esitetään piirilääkärin anomus erinäisten määrärahain myöntämisestä lääkinnöllisiin tarpeisiin. Perusteluissaan huomauttaa piirilääkäri, kuinka erinäiset taudit viime aikoina ovat suuresti levinneet ja koettaa hän osottaa sen johtuvan siitä, että hallitus on karkoittanut muista valtakunnan osista Itä-Karjalaan henkilöitä, jotka ovat olleet erinäisten tarttuvien tautien saastuttamat. Sentähden ehdottaa piirilääkäri että semstvovaltuutetut anoisivat hallitukselta, ettei vast’edes valtiollisia henkilöitä lämpimältä alueelta, kuten esimerkiksi Mustanmeren rannoilta, karkoitettaisi Itä-Karjalaan.