"Olette käynyt siellä?"
"Monta kertaa."
"Minkä näköinen on laakso? Tämä tässä on vaan osa siitä."
Muistelin. Tuo vakava, jylhänkaunis maisema ilmestyi silmieni eteen ja suljin silmäni pidättääkseni sen luonani. Vasta hetkisen kuluttua saatoin ruveta puhumaan, ja minuun teki hyvän vaikutuksen se, että hän malttoi olla niin kauan hiljaa. Hän ymmärsi minun muistuttelevan maisemaa mieleeni.
Kuvailin San Clementin laakson, miltä se näyttää kesäisen iltapäivä-auringon paahtamana, mykkänä, kuivana, suurenmoisena. Lähellä Fiesolessa harjoitetaan teollisuutta, kudotaan koreja ja olkihattuja, myödään muistitavaroita tahi appelsiineja, pidetään matkailijaa tahi kerjätään häneltä. Kauempana laaksossa on Florens, kätkien itseensä kuohuaallon vanhaa ja uutta elämää. Clementistä ei näy kumpaakaan. Taiteilijat eivät ole siellä työskennelleet, roomalaiset eivät ole sinne rakentaneet, historia on unohtanut köyhän laakson. Mutta siellä taistelee aurinko ja sade maan kanssa, siellä pysyttelevät koukkuiset piniat vaivaloisesti hengissä, ja pari sypressiä tunnustelee hiutuneilla latvoillaan ilman merkkejä, lieneekö vihamielinen myrsky lähestymässä, lyhentääkseen heidän tylyn elämänsä, josta he janoovin juurin kiinni pitävät. Väliin vaeltaa sivu läheisistä meijerikartanoista tuleva härkävaljakko, tahi retkeilee sen läpi Fiesoleen talonpoika perheineen, mutta ne ovat kuitenkin satunnaisia vieraita, ja talonpoikaisvaimojen punaiset puserot, vaikkakin muutoin hauskan ja vapaan näköisiä, häiritsevät täällä ja saavat huoleti pysyä kaukana syrjässä.
Kertoilin, kuinka nuorukaisena ystäväni kanssa niillä seuduilla vaelsin, makasin sypressien juurella ja nojauduin niiden ohkaista runkoa vastaan; kuinka tuon omituisen laakson suruisan kaunis yksinäisyyslumo muistutti kotiseutuni luonnon mieleeni.
Olimme hetkisen vaiti.
"Olette runoilija", sanoi tyttö.
Hymyilin pilkallisesti.
"Tarkoitan hiukan toista", jatkoi hän. "Ette ole runoilija siksi, että kirjoitatte novelleja ja muuta semmoista. Siksi vaan, että ymmärrätte luontoa ja rakastatte sitä. Mitäpä useimmat ihmiset siitä välittävät, jos puu humisee tuulessa tahi vuori hehkuu auringonpaahteessa? Mutta Te löydätte siinä elämää, jossa voitte elää mukana."