Hän saapui portaalle.
»Regina!» huusi hän vielä kerran.—Hiljaisuus, kuten ennenkin.
Silloin huomasi hän, että hoippuva käsipuu oli katkennut melkein portaan keskeltä. Hauraat kappaleet roikkuivat vielä molemmilta puolin.
Pelästyneenä kumartui hän katsomaan alas virtaan— — —Virran hopeaisella pinnalla ui naisen ruumis.— — —
XIX.
Lähdettyään »Mustasta Kotkasta», hajaantuivat schrandenilaiset kiireimmittäin asuntoihinsa, varustautuaksen aseilla niin hyvin kuin voivat.
Puolet heistä eivät tulleet enää näkyviin.
Toinen puoli—luvultaan parisenkymmentä—taivalsi linnansaaren ympäri vievää tietä Kissanporrasta kohden. Kun he yhtyivät jälleen pensastossa virran rannalla, ei heitä ollut kukaan huomannut eikä seurannut.— — —