Helena kiitti, kumarsi kohteliaasti ja loittoni.
Niin päättyi Boleslavin suuri rakkaus.— —
Ja kun hän näki tytön hinterän vartalon katoavan kylän reunimmaisten talojen taakse, kuohahti nimi »Regina» hurjalla riemulla hänen sielustaan.
Nyt oli tie auki—auki hurmaavaan syntiin.
Mutta mitä oikeastaan merkitsi synti, kun se, mikä kantoi hyveen nimeä, oli niin surkeasti luhistunut kasaan. Missä oli paha, kun hyvä muuttui pilkaksi?
»Suloinen hetki—puserra hänet rintaasi—älä välitä siitä, mitä huomenna tulee. Seuratkoon hän sinua taistelusta toiseen—kantakoon hän miehenpukua, kuten Leonore Prohaska, jota koko Saksanmaa sankarittarena ylistää.»
»Regina—Regina!» riemuitsi hän jälleen ja levitti sylinsä juostessaan. Hän juoksi yli kuutamoisten niittyjen.—Korkeampina ja tummempina kohosivat rannan pensaat hänen edessään.
Regina tietenkin seisoi Kissanportaalla ja odotti häntä, kuten aina oli tehnyt.
»Regina!» huusi hän virran ylitse.
Mitään vastausta ei kuulunut. Syvä hiljaisuus ylt'ympärillä—ainoastaan leppien lehdet värisivät hiljaa, synnyttäen äänen, joka kuului kuin nukkuva olisi hengittänyt puoleksi sulkeutuneiden huuliensa välitse. Vesi oli alhaalla ja suikerteli teräväkulmaisten piikivien välitse.