Felix Merckel tuotiin esiin. Hän ei kunnioittanut Boleslavia ainoallakaan katseella.
Kun kansa oli jätellyt hyvästi omaisensa ja joukko oli valmiina lähtemään, tunkeutui töllistelevästä joukosta vanha kirkkoherra esiin.
Hänen kasvonsa näyttivät riutuneilta, ja hänen kätensä vapisivat.
Hän tunkeutui Boleslavin luo ja kuiskasi hänelle: »Olen kuullut, että Regina on tänä yönä saanut surmansa... Tahdon kernaasti hänet kristillisesti haudata.»
»Kiitän, teidän kunnianarvoisuutenne», vastasi Boleslav. »Olen hänet jo haudannut pakanallisesti.»
Ja hän käänsi hänelle selkänsä.
Muuan schrandenilainen, joka suosioon päästäkseen oli yöllä ottanut kiinni Boleslavin hevosen, toi sen alamaisesti irvistellen saapuville.
Boleslav hyppäsi satulaan. Hänen miekkansa lennähti huotrastaan.
»Hiljaisuus!»—Kovana ja jyrisevänä kaikui hänen äänensä joukon päiden ylitse.
»Käännös oikeaan, mars!»