Päästäen valittavan äänen, joka kuului tallatun koiran vingahdukselta, hypähti hän pystyyn.
Boleslavin valtasi äkillinen sääli, mutta se katosi, ennenkuin hän oli sanonut lempeää sanaakaan.
»Miksi täällä makaat?» kysyi hän.
»Minun paikkani on tässä», vastasi tyttö nöyrästi, mutta yhä sama hurja liekki katseessaan.
»Mitä se merkitsee. Koirathan kynnyksellä venyvät!»
»Minä myös», vastasi tyttö.
»Onko nimesi Regina Hackelberg?»
»On, armollinen junkkari.»
»Sinäkö opastit ranskalaiset Kissanportaan yli?»
»Niin, armollinen junkkari.»