»Puhuttele minua herraksi äläkä junkkariksi.—En ole mikään junkkari.»
»Kyllä, armollinen herra.»
»Herra—on sinun sanominen—ymmärrätkö?»
»Kyllä, armollinen herra.»
»Herra—kirkas tuli ja leimaus—ainoastaan herra!»
Boleslavin kiihkeäin voimasanojen johdosta hytkähti tyttö tuskallisesti, mutta kun hän oli ymmärtänyt, mitä toinen tarkotti, kirkastuivat hänen kasvonsa.
»Kyllä, herra», sanoi hän niiaten.
»Minulle sinun täytyy sanoa kaikki—ymmärrätkö?—Minua ei armollinen herra tarkottanut käskiessään sinun vaieta.»
»Hän sanoi, etten kenellekään saa sitä puhua.»
Boleslav puraisi huultansa. Miksi häntä enempää ahdistaa? Olihan kaikki selvä kuin päivä. Tätä olentoa oli käytetty välikappaleena, koska hän oli kylliksi tuhma ja kehno antautuakseen käytettäväksi.