»Kuinka vanha olit, kun ranskalaiset tulivat maahan?»
Tyttö käänsi katseensa maahan. »Viidentoista—herra.»
Lempeämpi tunne oli uudelleen heräämäisillään Boleslavin mielessä, mutta synkkä ja haihtumaton epäluulo tukahutti sen kohta.
»Saitko maksun vaivoistasi?» kysyi hän purren hampaitaan.
»Kyllä, herra», vastasi tyttö levollisesti.
Boleslavia puistatti inhon puuska.
»Kuinka suuri oli palkkasi?»
»En tiedä, herra!»
»Kuinka—etkö sitten tinkinyt?»
Tyttö ei näyttänyt ymmärtävän. »Isä otti rahat minulta pois», vastasi hän; »hän väitti, että ne olivat syntirahoja. Mutta niitä oli kouran täysi ja kaikki kultaa—sen verran tiedän.»