211. Näin vastattuaan Hystaspes kulki Araxeen yli ja meni Persiaan, vartioidakseen poikaansa Dareiosta Kyroksen varalle. Mutta Kyros eteni Araxeen luota yhden päivämatkan ja teki niinkuin Kroisos oli neuvonut. Senjälkeen Kyros ynnä se osa persialaisten sotajoukkoa, joka oli taistelukuntoinen, marssi takaisin Araxeelle, jätettyään huonon osan jälelle. Näiden Kyroksen sotajoukosta jääneiden kimppuun hyökkäsi massagetien kolmas osa, surmasi heidät, heidän vastarinnastaan huolimatta, ja nähtyään tarjonaolevan aterian he, niin pian kuin olivat lyöneet vastustajansa, laskeutuivat sen ääreen syömään. Ja kyllikseen syötyään ja juotuaan viiniä he nukkuivat. Mutta silloin hyökkäsivät persialaiset heidän kimppuunsa, surmasivat useita heistä ja ottivat vielä useampia vangiksi, muiden muassa myös massagetien päällikön, Tomyriin pojan, jonka nimi oli Spargapises.

212. Saatuaan tietää, kuinka oli käynyt sotajoukon ja poikansa, Tomyris lähetti Kyroksen luo airueen, joka lausui näin: "vereen kyllästymätön Kyros, älä ollenkaan ylvästele siitä seikasta, mikä on tapahtunut, että nimittäin viiniköynnöksen hedelmällä, jolla juovutatte itsenne ja raivoatte siihen määrään, että samalla kuin viini valuu alas ruumiiseenne, teistä lähtee pahoja sanoja — että siis semmoisella myrkyllä pettämällä olet poikani masentanut, vaan ei voimien takaisella taistelulla. Ota niinmuodoin varteen se neuvo, minkä hyväntahtoisesti sinulle annan. Anna pois poikani ja lähde sitten matkaasi ilman mitään rangaistusta, vaikka olet häväissyt kolmannen osan massagetien sotajoukosta. Mutta jos et tätä tee, niin minä vannon kautta auringon, massagetien herran, että minä tulen tekemään niin, että saat kylläksesi verta, olitpa kuinka kyllästymätön tahansa."

213. Kun nämät sanat tuotiin Kyroksen kuuluviin ei hän ollenkaan niistä välittänyt. Mutta kohta kun päihtymys oli lähtenyt Tomyris-kuningattaren pojasta, Spargapiseestä, ja hän huomasi, kuinka onnettomassa tilassa oli, hän pyysi Kyrokselta päästä vapaaksi kahleistaan, ja hän pääsikin vapaaksi. Vaan heti kun hänet oli vapautettu, ja hän saattoi esteettä liikuttaa käsiään, hän teki lopun itsestään. Sillä tavoin siis hän päätti päivänsä.

214. Koska Kyros ei kuunnellut Tomyrista, niin tämä kokosi koko sotavoimansa ja iski yhteen Kyroksen kanssa. Tätä taistelua minä arvostelen ankarimmaksi kaikista taisteluista, mitä barbarien kesken on ollut, ja olen kuullut siinä käyneen seuraavasti. Ensiksi kerrotaan heidän seisoneen matkan päässä toisistaan ja ampuneen toisiansa vastaan, mutta sittemmin, kun nuolet heiltä oli ammuttu pois, olivat he karanneet yhteen ja keihäin sekä tikarin toisiinsa takertuneet. Pitemmän aikaa molemmat taistelussa pitivät puoliaan, eikä kumpainenkaan puoli tahtonut paeta. Mutta lopuksi massagetit pääsivät voitolle. Enin osa persialaista sotajoukkoa tuhoutui täten siihen paikkaan, niinpä myös itse Kyros kuoli, hallittuaan kaikkiaan yhdeksänkolmatta vuotta. Mutta Tomyris täytti säkin ihmisverellä ja etsi persialaisten kuolleitten joukosta Kyroksen ruumista; ja niin pian kuin hän sen löysi, hän laski hänen päänsä säkkiin. Ja herjaten vainajaa hän päälle päätteeksi sanoi näin: "vaikka elän ja olen taistelussa sinut voittanut, sinä kuitenkin olet minut syössyt turmioon, kun petoksella vangitsit poikani. Mutta minäpä tahdon, niinkuin uhkasinkin, verellä sinua kyllästyttää." Useista kertomuksista, joita on olemassa Kyroksen kuolemasta, on tämä minusta uskottavin.

215. Massageteillä on samanlainen vaateparsi ja elinlaatu kuin skyyteillä. He esiintyvät joko ratsumiehinä tai jalkamiehinä — kumpaakin tapaa he käyttävät —, tahi myös jousi- ja keihäsmiehinä, ja heillä on tapana käyttää kaksiteräistä kirvestä. Kultaa ja vaskea he käyttävät kaikkeen. Sillä kaikkeen, mikä kuuluu keihäisiin, nuolenkärkiin ja kirveisiin, he käyttävät vaskea. Mutta päähineitä, vöitä ja olkanauhoja he koristavat kullalla. Samalla tapaa he pukevat hevosten rinnat vaskihaarniskoihin, mutta ohjaksiin, suitsiin ja hevosen päänkoristeisiin he käyttävät kultaa; vaan rautaa ja hopeaa he eivät ollenkaan käytä. Semmoista näet ei heillä ole maassaan, jota vastoin heillä on kultaa ja vaskea suunnattomat määrät.

216. Heillä on seuraavat tavat. Jokainen tosin ottaa itselleen vaimon, mutta ne ovat yhteiset kaikille. Sillä mitä helleenit sanovat skyytien tekevän, sitä eivät tee skyytit, vaan massagetit. Niinpä aina kun massagetilaisen miehen tekee mieli naista, hän ripustaa viinensä tämän vaunujen eteen ja pitää kainostelematta yhteyttä hänen kanssaan. Mitään määrättyä elämänrajaa ei heillä ole säädettynä. Vaan kun joku on tullut hyvin vanhaksi, tulevat kaikki hänen läheisensä kokoon, teurastavat hänet ynnä hänen mukanaan elukoita, keittävät lihat ja pitävät kestiä. Tätä heillä pidetään autuaimpana loppuna. Mutta tautiin kuollutta he eivät syö, vaan kätkevät maahan, murehtien sitä, että hän ei joutunut uhratuksi. He eivät kylvä mitään, elävät nautaeläimistä ja kaloista, joita heille runsaasti tulee Araxes-joesta, ja juovat maitoa. Jumalista he kunnioittavat ainoastaan aurinkoa, jolle uhraavat hevosia. Sen uhrin merkitys on tämä: nopeimmalle kaikista jumalista he omistavat nopeimman olennon.

TOINEN KIRJA.

1. Kyroksen kuoltua sai kuninkuuden Kambyses, Kyroksen ja Kassandanen, Farnaspeen tyttären, poika saman kuningattaren, jonka aikaisemmin tapahtuneen kuoleman johdosta Kyros itse osoitti suurta surua ja käski myös kaikkien alamaistensa tehdä samoin. Mainitun naisen ja Kyroksen poika siis oli Kambyses, joka katsoi ioonilaisia ja aiolilaisia isältä perityiksi orjikseen, teki sotaretken Egyptiä vastaan ja otti muiden hallitsemiensa kansojen ohella mukaansa myös ne helleenit, joita vallitsi.

2. Ennenkuin Psammetikhos hallitsi egyptiläisiä, nämä pitivät itseään ensimäisinä kaikista ihmisistä. Mutta siitä perin kun Psammetikhos, tultuaan kuninkaaksi, tahtoi tietää, ketkä olivat ensimäiset ihmiset, he pitävät fryygialaisia itseään vanhempina, mutta itseään muita vanhempina. Kun nimittäin Psammetikhos ei tiedustelemalla voinut keksiä mitään keinoa sen kysymyksen selvittämiseksi, ketkä ovat olleet ensimäiset ihmiset, niin hän ryhtyi seuraavaan juoneen. Hän otti kaksi halpaa syntyperää olevaa, vastasyntynyttä lasta ja antoi ne muutamalle paimenelle kasvatettavaksi laumojensa joukossa sillä tavalla, että kielsi ketään lasten kuullen ääntämästä mitään, vaan tuli niiden yksikseen maata autiossa majassa. Ajallansa tuli paimenen viedä heidän luokseen vuohia, ruokkia heitä maidolla ja toimittaa muut askareet. Tämän Psammetikhos teki ja määräsi senvuoksi, että tahtoi kuulla, minkä äänen lapset, epäselvästä sopertamisesta päästyään ensin lausuivat. Ja niin tapahtuikin. Kun nimittäin paimen kahden vuoden ajan siten tehtyään kerran avasi oven ja astui sisään, niin molemmat lapset ryntäsivät häntä vastaan ja ojentaen käsiään lausuivat: "bekos". Aluksi paimen sen kuultuaan pysyi hiljaa. Mutta kun tämä sana tavallisesti uudistui joka kerta kun hän kävi niitä katsomassa, niin hän ilmaisi sen herralleen ja vei lapset tämän käskystä hänen nähtäväkseen. Kuultuaan itsekin sen Psammetikhos tiedusteli, ketkä ihmiset käyttävät nimitystä "bekos" jostakin esineestä, ja tiedustellessaan sai hän tietää, että fryygialaiset siten nimittävät leipää. Siten egyptiläiset myönsivät ja siitä tapauksesta he päättivät, että fryygialaiset ovat heitä vanhemmat. Että niin tapahtui, sen kuulin Hefaistoksen papeilta Memfiissä. Helleenit sitävastoin kertovat paljon muun joutavan ohella, että Psammetikhos leikkasi muutamilta naisilta pois kielet ja antoi lasten sitten elää näiden naisten luona.

3. Lasten hoidon suhteen he siis kertoivat näin. Ja minä kuulin myös muuta Memfiissä, jouduttuani puheisiin Hefaistoksen pappien kanssa. Minä käännyin myös Teebaan ja Heliopoliiseen, siitä syystä että tahdoin tietää, pitivätkö sieltä saamani tiedot yhtä sen kanssa, mitä Memfiissä kerrottiin. Sillä Heliopoliin asukkaiden sanotaan egyptiläisten joukosta paraiten tuntevan historiaa. Siellä kuulemistani kertomuksista, mikäli ne koskevat jumalia, en ole halukas kertomaan muuta kuin vain niiden nimet, koska arvelen, että kaikilla ihmisillä on yhtä vähän tietoa niistä. Ja sen, minkä minä niistä olen mainitseva, tulen muun yhteyden pakoittamana mainitsemaan.