98. Mereltä sekä Kanoboksesta taas päästään tasangon halki Naukratiiseen Anthyllan kaupungin ja niinkutsutun Arkhandroksen kaupungin kohdalta. Näistä on Anthylla huomattava kaupunki ja se on vartavasten määrätty kustantamaan sen hallitsijan puolison jalkineita, joka kulloinkin Egyptiä hallitsee. Niin on ollut laita siitä saakka, jolloin Egypti joutui persialaisten vallan alle. Toinen kaupunki taas näyttää minusta saaneen nimensä Danaoksen vävyn, Arkhandroksen, Fthioksen pojan mukaan, joka taas oli Akhaioksen poika. Sitä kutsutaan nimittäin Arkhandroksen kaupungiksi. Saattaahan tuo olla joku toinenkin Arkhandros, mutta egyptiläinen ainakaan nimi ei ole.
99. Tähän asti ovat minun omat havaintoni, arvosteluni ja tutkimukseni puhuneet, mutta tästä perin tulen kertomaan egyptiläisten historiaa sen mukaan, miten olen kuullut. Jotain semmoistakin, mitä omin silmin olen nähnyt, tulee myös siihen liitettäväksi.
Papit kertoivat, että Egyptin ensimäinen hallitsija, Min, oli padonnut Niilin sekä perustanut Memfiin. Koko joki virtasi näet pitkin Libyanpuolista hiekkavuorta, mutta luomalla vastapadon noin sata stadionia yläpuolelle Memfistä Min aikaansai eteläänpäin olevan polven ja kuivasi vanhan uoman sekä johdatti joen uuteen uomaan vuorten keskitse. Vielä nytkin persialaiset suuresti pitävät huolta tästä Niilin erotetusta polvesta ja padottavat sen joka vuosi, öillä jos joki ottaa murtaaksensa padot ja tulviakseen tältä kohtaa yli reunojensa, on koko Memfis vaarassa joutua veden alle. Niin pian kuin mainittu Min, joka oli ensimäinen kuningas, oli tehnyt padolla erotetun maan kiinteäksi, niin hän perusti siihen sen kaupungin, jota nyt kutsutaan Memfiiksi. Sillä Memfiskin sijaitsee Egyptin kapeassa laaksossa. Mutta kaupungin pohjois- ja länsipuolelle hän kaivoi sen ympäri järven, jonka johdatti joesta — sillä idässä rajoittaa kaupungin Niili itse —, ja sitten hän perusti siihen Hefaistoksen pyhätön, joka oli suuri ja mitä mainittavin.
100. Hänen jälkeensä papit luettelivat kirjastaan kolmensadankolmenkymmenen muun kuninkaan nimet. Ne hallitsivat yhtä monta polvea ja niitten joukossa oli kahdeksantoista etiopilaista, yksi kotimainen nainen, mutta muut olivat egyptiläisiä miehiä. Ja tämän kuningattarena olleen naisen nimi oli sama kuin erään babylonilaisen kuningattaren, nimittäin Nitokris. Hänestä he kertoivat, että hän kosti veljensä puolesta, joka oli ollut egyptiläisten hallitsijana, mutta jonka nämä olivat tappaneet ja antaneet sisarelle kuninkuuden. Veljensä puolesta siis kostaen Nitokris petoksella tuhosi useita egyptiläisiä. Hän teetti nimittäin itselleen laajan maanalaisen huoneen ja väitti aikovansa vihkiä sen. Sitten hän kutsui suuren joukon egyptiläisiä pitoihin, niiden joukossa ne, joiden tiesi olleen enimmin osalliset murhaan, mutta laski heidän aterioidessaan joen heidän päälleen suuren salaisen kanavan kautta. Sen verran papit hänestä kertoivat, ja sitäpaitsi että hän, niin pian kuin teko oli suoritettu, viskautui huoneeseen, joka oli täynnä tuhkaa, pelastuakseen rangaistuksesta.
101. Mutta muut kuninkaat eivät ole suorittaneet mitään urotöitä tai mitään loistavata tekoa, lukuunottamatta yhtä ja samalla viimeistä heistä, Moirista. Tämä on jättänyt muistoksi jälkeensä Hefaistoksen temppelin pohjoiseen päin antavat esikartanot ja kaivauttanut järven, jonka ympäryksen laajuuden stadioneissa myöhemmin aion osoittaa, sekä rakentanut siihen pyramideja, joiden suuruudesta tulen mainitsemaan samalla kertaa kuin itse järvestä. Sen verran hän suoritti, mutta muista ei kukaan ole tehnyt mitään.
102. Tahdon siis sivuuttaa nämä ja mainita eräästä, joka niitten jälkeen oli kuninkaana, nimittäin Sesostriista. Hänestä papit kertoivat, että hän ensiksi sotalaivoilla läksi liikkeelle Arabianlahdesta ja laski valtansa alle Punaisen meren luona asuvat kansat, kunnes kulkien eteenpäin saapui mereen, jossa matalikkojen vuoksi ei enää voitu purjehtia. Ja niin pian kuin hän sieltä oli tullut takaisin Egyptiin, niin hän, pappien kertomuksen mukaan, otti mukaansa suuren sotajoukon ja marssi mannermaan halki, laskien valtansa alle joka kansan, joka hänen tielleen joutui. Ja missä hän vain tapasi uljaita ja vapautensa puolesta kiivaasti kamppailevia kansoja, sinne hän pystytti maahan patsaita, jotka kirjoituksilla ilmaisivat sekä hänen omansa että isänmaansa nimen, ja että hän omalla voimallaan oli laskenut heidät valtansa alle. Niitten maassa taas, joitten kaupungit taistelutta ja huokeasti oli ottanut haltuunsa, hän patsaisiin kirjoitti samaa kuin niitten kansojen maassa, jotka olivat esiintyneet miehuullisesti, mutta sen lisäksi hän niihin piirsi naisenhävyn, tahtoen siten ilmaista, että ne olivat olleet pelkureita.
103. Näin tehden hän kulki kautta mannermaan, kunnes käymällä Aasiasta Europan puolelle laski valtansa alle skyytit ja trakialaiset. Nämä ovat etäisimmät kansat, joiden luo egyptiläinen sotajoukko minusta näyttää edenneen. Heidän maassaan näet näkyy pystytettyjä patsaita, mutta sen edempänä niitä ei enää näy. Sieltä Sesostris kuningas kääntyi ja kulki takaisin, mutta senjälkeen kuin hän oli joutunut Fasis-joelle, en saata varmasti sanoa, erottiko hän sotajoukostaan osan ja jätti sen sinne maan asujaimiksi, vai jäivätkö muutamat sotamiehistä, kyllästyneinä hänen harhailuunsa, itsestään Fasis-joen seuduille.
104. Sillä kolkhilaiset ovat ilmeisesti egyptiläisiä, ja sen minä olin huomannut jo ennenkuin olin sen muilta kuullut. Kun minä mietiskelin tätä seikkaa, kysyin minä siitä molemmilta, ja kolkhilaiset muistelivat enemmän egyptiläisiä kuin egyptiläiset kolkhilaisia. Kuitenkin egyptiläiset sanoivat luulevansa, että kolkhilaiset olivat Sesostriin sotajoukkoa. Itse minä päätin sen siitä, että molemmat ovat mustaihoiset ja vanutukkaiset. Se tosin ei vielä merkitse mitään, sillä onhan olemassa muitakin samanlaisia kansoja. Mutta sitä enemmän minä päätin sen siitä asianhaarasta, että kaikista ihmisistä ainoastaan kolkhilaiset, egyptiläiset ja etiopilaiset alunpitäen ovat antaneet ympärileikata itseään. Foinikialaiset ja Palestinassa asuvat syyrialaiset myöntävät nimittäin itse oppineensa sen egyptiläisiltä, ja Thermodon- sekä Parthenios-jokien seuduilla asuvat syyrialaiset ynnä näiden naapurit, makronilaiset, sanovat vasta äskettäin oppineensa sen kolkhilaisilta. Nämä ovat ainoat ihmiset, jotka ympärileikkaavat itseään, ja niin he tekevät ilmeisesti egyptiläisten mukaan. Itse egyptiläisistä ja etiopilaisista taas en saata sanoa, kummatko ovat toisiltaan sen oppineet. Se on ilmeisesti hyvinkin vanha tapa. Mutta että he ovat sen oppineet ollessaan yhteydessä Egyptin kanssa, siihen on myös seuraava seikka tärkeänä todistuksena. Kaikki ne foinikialaiset, jotka ovat kanssakäymisessä Hellaan kanssa, eivät enää jäljittele egyptiläisiä tässä kohden, vaan jättävät lapsensa ympärileikkaamatta.
105. Nytpä minä tahdon mainita kolkhilaisista toisenkin seikan, joka osoittaa, kuinka suuresti egyptiläisten kaltaiset he ovat. Ainoastaan he ynnä egyptiläiset valmistavat pellavansa samalla tavalla, ja molempien kansojen koko elintapa sekä kieli ovat toistensa kaltaiset. Kolkhilaista pellavaa tosin helleenit kutsuvat sardonilaiseksi, Egyptistä tulevaa kutsutaan kuitenkin egyptiläiseksi.
106. Ne patsaat, jotka Egyptin kuningas Sesostris pystytti eri maihin, suuremmaksi osaksi eivät enää ole jälellä, mutta Palestinan Syyriassa näin niitä itse sekä niissä olevat yllämainitut kirjoitukset ynnä naisenhävyn. Myös Iooniassa on kaksi kallioihin koverrettua kuvaa tästä miehestä, toinen siinä, mistä kuljetaan Efesoksen alueelta Fokaiaan, toinen Sardeesta Smyrnaan vievän tien varrella. Kumpaisessakin paikassa on kaiverrettuna neljän ja puolen puoli-kyynärän korkuinen mies, oikeassa kädessä keihäs, vasemmassa jousi ja muut tamineet samalla tapaa; hänellä on nimittäin sekä egyptiläiset että etiopilaiset varustukset. Ja toisesta olkapäästä toiseen kulki yli rinnan egyptiläinen hieroglyfikirjoitus, joka kuului näin: "tämän maan olen minä omilla käsivarsillani hankkinut." Kuka ja mistä hän on, ei hän tässä ilmoita, mutta toisessa paikassa hän on sen tehnyt. Muutamat niistä, jotka ovat tämän kuvan nähneet, arvelevat sitä Memnonin kuvaksi, mutta ovat siinä kohden kaukana totuudesta.