74. Lyydialaisilla oli aivan samanlaiset aseet kuin helleeneillä. Lyydialaisia kutsuttiin muinoin maioneiksi, mutta Lydoksen, Atyksen pojan, mukaan he saivat tämän nimityksen, vaihtaen siihen entisen nimensä. Myysialaisilla oli päässään kotimaiset kypärät, heillä oli pienet kilvet ja he käyttivät tulessa karaistuja heittokeihäitä. He ovat lyydialaisten siirtolaisia, ja Olympos-vuoren mukaan heitä kutsutaan olympieneiksi. Lyydialaisia ja myysialaisia komensi Artafrenes, Artafreneen poika, hänen, joka yhdessä Datiin kanssa oli hyökännyt Marathoniin.
75. Traakialaiset läksivät sotaan päässään ketunnahkaiset päähineet ja ruumiinsa yllä ihotakit, joitten päälle he olivat kietoneet kirjavia viittoja, jaloissaan ja pohkeillaan heillä oli hirvennahkaiset saappaat, ja aseina heittokeihäät, keveät kilvet ja pienet tikarit. Näiden muutettua Aasian puolelle ruvettiin heitä kutsumaan bithynialaisiksi, mutta aikaisemmin, Strymon-joen luona asuessaan, heillä oli, kuten he itse kertovat, nimenä strymonilaiset. Väitetään, että teukrolaiset ja myysialaiset karkoittivat heidät heidän olinpaikoiltaan. Aasiassa asuvia traakialaisia komensi Bassakes, Artabanoksen poika.
76. ……illa [tässä mainitun kansan nimi on käsikirjoituksista hävinnyt] oli pienet karvaamattomasta härännahasta tehdyt kilvet, jokaisella oli kaksi lykialais-tekoista metsästyskeihästä, ja päässään heillä oli vaskikypärät. Kypäriin oli liitetty vaskiset häränkorvat ja -sarvet, ja niitten yläpuolella oli töyhdöt. Mutta pohkeittensa ympäri he olivat käärineet purppuranvärisiä vaatekaistaleita. Näitten ihmisten maassa on Areen ennuspaikka.
77. Maionilaisilla kabaleilla, joita kutsutaan lasoneiksi, oli samat tamineet kuin kilikialaisilla, ja aion kuvata niitä, silloin kun kuvauksessani joudun kilikialaisten osastoon. Milyeillä oli lyhyet keihäät ja soijilla kiinnitetyt vaatteet. Muutamilla heistä oli lykialaiset jouset, ja päässään heillä oli nahasta tehdyt sotalakit. Näitä kaikkia komensi Badres, Hystaneen poika.
78. Moskheilla oli päässään puiset kypärät, ja heillä oli pienet kilvet ja keihäät, joissa oli pitkät kärjet. Tibarenit, makronit ja mossynoikit läksivät sotaan, asestettuina samalla tavoin kuin moskhitkin. Heitä johtivat seuraavat päälliköt: moskheja ja tibareneja Ariomardos, Dareioksen ja Parmyksen, Kyroksen pojan Smerdiin tyttären, poika, makroneja ja niossynoikeja Artayktes, Kherasmiin poika, joka oli hallitusmiehenä Hellespontoksen Sestoksessa.
79. Mareilla oli päässään kotimaiset, punotut kypärät sekä aseina pienet nahkakilvet ja heittokeihäät. Kolkhilaisilla oli päässään puukypärät, pienet karvaamattomasta nahasta tehdyt kilvet ja lyhyet keihäät, ja lisäksi heillä oli väkipuukot. Mareja ja kolkhilaisia komensi Farandates, Teaspiin poika. Alarodit ja saspeirit läksivät sotaan, varustettuina samalla tavoin kuin kolkhilaisetkin. Näitä komensi Masistios, Siromitreen poika.
80. Punaisen meren saarilta mukana seuraavilla kansoilla — nimittäin niiltä saarilta tulevilla, joihin kuningas lähettää niinsanotut maastakarkoitetut asumaan, — oli lähinnä samanlaiset vaatteet ja aseet kuin meedialaisilla. Näitä saarelaisia komensi Mardontes, Bagaioksen poika, joka Mykalen luona päällikkönä ollessaan toisena vuotena tämän jälkeen kaatui taistelussa.
81. Nämä olivat ne kansat, jotka maitse läksivät sotaan ja jotka olivat määrätyt palvelemaan jalkaväkenä. Nämä mainitut henkilöt siis komensivat tätä sotajoukkoa ja he myös järjestivät ja laskivat miehet sekä nimittivät tuhannen- ja kymmenentubannen-päälliköt, ja kymmenentuhannenpäälliköt taas sadan- ja kymmenenpäälliköt. Mutta osastoilla oli toiset, kansoilla toiset päällysmiehet.
82. Päällikköinä olivat siis nämät, jotka mainittiin, mutta näiden sekä koko yhteisen jalkaväen ylipäällikköinä olivat Mardonios, Gobryaan poika, Tritantaikhmes, Artabanoksen poika, hänen, joka oli esittänyt sen mielipiteen, ettei pitänyt lähteä sotaan Hellasta vastaan, ja Smerdomenes, Otaneen poika, molemmat viimemainitut Dareioksen veljenpoikia ja Xerxeen serkkuja, Masistes, Dareioksen ja Atossan poika, Gergis, Ariazoksen poika, ja Megabyzos, Zopyroksen poika.
83. Nämä olivat koko yhteisen jalkaväen ylipäälliköt, lukuunottamatta kymmentätuhatta. Näiden kymmenentuhannen ylipäällikkönä oli Hydarnes, Hydarneen poika, ja näitä persialaisia kutsuttiin kuolemattomiksi seuraavasta syystä. Jos luku tuli vajanaiseksi sen kautta, että joku joko kuoli tai sairastui, oli jo ennakolta valittu sijaan toinen mies, eikä heitä koskaan tullut olemaan kymmentätuhatta useampia eikä harvempia. Parasta järjestystä osoittivat kaikkien joukosta persialaiset, ja he olivat myös urhoollisimmat. Heillä oli sellaiset tamineet, kuin olen maininnut, sitäpaitsi he upeilivat suunnattomalla kullallaan ja kuljettivat mukanaan katettuja matkavaunuja, ja niissä jalkavaimonsa sekä lukuisan ja hyvin varustetun palvelusväkensä. Ja kamelit ynnä vetojuhdat kuljettivat, muusta sotaväestä erillään, ruokavaroja heitä varten.