Lopuksi kiipeämme ylös portaita katon rajassa olevalle parvelle. Sieltä katselemme kattomosaikkeja läheltä ja luomme silmäyksen alas kirkkoon, jossa liikkuu sakeat joukot kaikellaista kansaa. Parvelta astumme ulos eräästä ovesta ja huomaamme seisovamme kirkon katolla. Lähellä meitä ovat nuo historiassa kuulut kullatut pronssihevoset, joita olimme jo torilta katselleet.
Mikä kaunis nelivaljakko, ja mikä loistava lehti Venetsian historiaa niihin on piirrettynä!
Niiden alkuperästä on eri mielipiteitä. Toiset arvelevat niiden olevan kreikkalaista työtä Chios saarelta, josta Theodosius keisari olisi vienyt ne Konstantinopoliin kilparadan kaunistukseksi. Toiset taas luulevat tietävänsä, että ne ovat aikanaan olleet Neron, sitten Trajanon voittokaaren kaunistuksena Roomassa ja Konstantino Suuri olisi vienyt ne Konstantinopoliin. Siellä ne olivat vielä v. 1202, jolloin venetsialaiset kuljettivat laivoillaan länsimaiden ristiretkeläiset Konstantinopoliin keisaria vastaan taistelemaan ja saivat apunsa palkaksi kolmannen osan kukistuneen keisarikunnan maista. Venetsian lähes 100-vuotias sankarillinen sokea dogi Enrico Dandolo toi "Neron kultaiset hevoset" voiton merkiksi Venetsiaan ja ne asetettiin San Marcon katolle. Sieltä Napoleon Bonaparte ne viidensadan vuoden päästä 1797 ryösti ja vei Parisiin, merkiksi siitä, että Venetsian vanha tasavalta oli viskattu kumoon ja tehty Ranskasta riippuvaiseksi. Mutta 17 vuoden kuluttua Napoleon oli kukistunut ja Europan hallitsijat jakoivat hänen valtakuntansa. Itävallan keisarin osaksi tuli Venetsia, ja hän vei voittosaaliinaan pronssihevoset takasin Venetsiaan.
San Marcon katolla siis taaskin seisovat "Neron kultahevoset", asennoltaan yhtä uljaina kuin ennenkin, valmiina voittoisaan ryntäykseen — mutta niiden kultaus on kulunut…
Ryöstetty on myöskin Markuksen siivekkään jalopeuran jalokivisilmät tuolta pylvään päästä rannalta. Kirkon katolta jos kiikarilla katsoo, niin selvään huomaa, että jalolla eläimellä nyt on silmät lasista.
Mutta loistava on näköala San Marcon katolta. Täältä näkyy Markuksen tori eli Piazza verrattomassa kauneudessaan. Se on aivan kuin kirkon esikartano ja muistuttaa foorumia muinaisroomalaisen temppelin edustalla. Koko tori on 176 metrin pituinen ja leveimmältä kohdalta 82, kapeimmalta 56 metriä leveä. Kolmelta puolelta sitä ympäröi kolmikerroksiset marmoripalatsit. Näyttää kuin nuo rakennukset olisivat kaikki samaa palatsia. Torin etelä- ja pohjoispuolella ovat n.s. Prokuratsiat, jotka tasavallan aikana olivat prokuraattorien eli hallinnon johtomiesten asuntoina. Eteläinen, Procuratsio nuova (nyk. Pat. Reale) on meidän päivinämme kuninkaan asuntona, silloin kun hän oleskelee Venetsiassa. Kirkkoa vastapäätä on n.s. Atrio eli Nuova Fabrica, jonka Napoleon Bonaparte rakennutti prokuratsioitten tyyliin. Kaikkien rakennusten alakerrat lepäävät komeilla pilareilla, joiden takana ovat avarat kaarikäytävät ympäri koko torin. Torin pohjoispuolella aivan kirkon kulmassa on vielä tuo jalotyylinen korkea torni, jossa on maailmankello "maureineen" — sama kellotorni, jossa me asuimme.
[Maailman kelloa vastapäätä Kirjastotalon nurkassa oli ennen Markuksen kellotorni eli Kampaniili. Sitä me emme nähneet, sillä se oli v. 1902 sortunut maahan, mutta sitä on jälleen ruvettu rakentamaan entiselle paikalleen. Matkustajat, jotka kesällä 1908 kävivät Venetsiassa, kertovat sen kohonneen jo Kirjastotalon räystään tasalle.]
Venetsian historia tietää, että kellotornin rakensi v. 1496—99 Moro Goducci. Maailmankellon merkillinen taulu on huoneen korkuinen, ja sen yläpuolella on avonainen parveke, jossa kullattu pyhä neitsyt istuu Jesus-lapsi sylissään. Parvekkeelle johtaa kaksi ovea. Loppiaisen ja paastonajan sekä helatorstain ja helluntain välisenä aikana toinen ovi avataan aina tunnin vaihtuessa. Kun "maurit" alkavat vasaroillaan takoa kellon laitaa, silloin ovesta astuu ulos kolme mustaa "itämaan kuningasta". Jumalan äidin ohi kulkiessaan he ottavat kruunut päästään, kumartavat syvään ja poistuvat toisesta ovesta. Tämä omituinen koneisto, joka jo vuosisatoja on ollut venetsialaisten ihastuksen esineenä, kuuluu etenkin helluntai-aikana houkuttelevan Markuksen torille suuret joukot maalaiskansaa.
Suurelta torilta haarautuu rantaan kapeampi pieni tori, Piazzetta, ja sen varrella, viistoon kirkosta, on tuo Sansovinon rakennuttama verrattoman ihana Kirjastotalo, jonka sanotaan olevan maailman kauneimpia rakennuksia. Piazzettan itäpuolella taas on se rakennus, jonka nimi aina mainitaan Markuksen kirkon yhteydessä: Dogien palatsi.