Tämän tarinan sukupolvi toisensa jälkeen kertoo lapsilleen, ja muinaisaikojen sotaisten tekojen synnyttämä itsetunto elää vieläkin siinä pienessä kalastajakaupungissa, joka on syntynyt muinaisen Chioggian linnoituksen paikalle. Chioggian asukasten luonteessa on säilynyt sotainen piirre, jota todistavat kalastajain ja merimiesten rohkeat seikkailut sekä heidän tuimat ja terävät kasvonpiirteensä, jopa nuo räikeän heleät väritkin, joilla he purjeitansa koristelevat.
Lidon hotelleissa, maantiellä ja kävelyteillä näkee kansaa kaikista maista, sillä siellä on m.m. kuuluisa kylpypaikka. Adrianmeren vettä pidetään niin terveellisenä, että jo Rooman keisari Nero antoi kuljettaa sitä suurissa astioissa omiin kylpyaltaihinsa.
Paluumatka Lidosta tehdään tavallisesti auringonlaskun aikana, jolloin päivän kehrä painuu meren syliin ja laguuneilla leikkii hurmaava värien loisto. Venetsia on silloin autereisen hämyharson verhossa ja meri, maa ja taivas sulautuvat yhteen äärettömässä kaukaisuudessa.
VIII. KUUTAMO-ILTA JA KONSERTTI CANALE GRANDELLA
Eräänä iltana huomasimme, että San Marcon kupoolit välkkyivät kirkkaassa kuunvalossa. Me viskasimme nopeasti vaatteet yllemme ja läksimme kaupunkia katsomaan.
Kellotornin porraskäytävä avautuu ennen mainittuun Merceriaan, jota tavallisesti olimme hämärässä kulkeneet. Tämän kapean kadun pää on näet päivälläkin puolipimeä, varsinkin se osa, joka kulkee kellotornin alatse. Mutta nyt iltasella sieltä hohti häikäisevä valo: katulyhdyt olivat tavattoman kirkkaat, jokaisen puodin ikkunassa paloi kymmenittäin monenmuotoisia lamppuja, ja katu oli täpösen täynnä väkeä. Pitkällisen sateen jälkeen oli ensimmäinen kirkas kuutamo-ilta, ja koko hieno maailma oli ostoksia tekemässä.
Tunkeuduimme kansanjoukon läpi katsomaan läheisen korallikaupan ikkunaa. Se oli täynnä punaisia korallihelmiä. Siinä oli suuria, pieniä, pyöreitä, pitkulaisia, oksamaisia, kulmikkaaksi hiottuja helmiä. Toiset helminauhat olivat metrin pituisia, toiset lyhkäisiä, kaiken muotoisia. Helminauhojen väliin oli sijoitettu korallista korvarenkaita, rannerenkaita, sormuksia ja kaikellaisia koristuksia.
Toiset ikkunat olivat täynnä lasihelmiä kaikenvärisiä ja monenmoisia. Suuri väentungos oli mosaikkikaupoissa. Siellä näki rintaneuloja, nappeja, vyön solkia, taulujen kehyksiä, joihin oli pienistä erivärisistä kivistä muodostettu San Marcon, Dogien palatsin, kukkasten ja kyyhkysten kuvia.
Suurta huomiota herättivät myöskin pitsit ja silkkikankaat, mutta varsinkin peilit. Onhan Venetsia ikimuistoisista ajoista asti ollut peilien kuuluisa kotimaa. Siitäpä syystä matkustaja mielellään ostaa Venetsian muistoksi peilin. Eniten haluttuja ovat sellaiset peilit, joiden alareunaan on öljyvärillä maalattu Dogien palatsi tahi joku muu Venetsian loistorakennus.
Matkustaja, jolla on laiha kukkaro ja joka kuitenkin tahtoisi jotain Venetsian muistoksi, joutuu aivan ymmälleen sellaisten kauppojen edustalla, joissa myödään pikkuesineitä. Ostaisiko kirjeenpainimen, jossa on kädensijana Markuksen siivekäs jalopeura? Vai paperiveitsen, joka on gondoolin keulan muotoinen! Ei! Tuolla on kokonainen gondooli mustaa pronssia, ja kokassa gondolieeri airo kädessä. Katsos, kuinka hänen vartalonsa on soma, kun hän kauniisti kumartuu kääntääkseen alustaan, ja kuinka gondoolin keula on sirotekoinen! Sepä olisi kaunis kirjoituspöydän koristus, mutta liian kallis, maksaa monta liraa… on oikea taideteos.