Kevytmielinen ylimys, joka ei koskaan voinut vastustaa kauniiden silmien lumousvoimaa, oli ottanut luoksensa Mocenigo-palatsiin Margaritha Cogni nimisen venetsialaisen työmiehenvaimon, jonka terve voima ja kukoistava kauneus häntä viehätti. Lordi alussa tuhlasi hänelle aarteitaan sekä hellyyttään, mutta tapansa mukaan kyllästyi häneen pian hakien huvitusta hienostuneemmassa seurassa. Mutta Margaritha seurasi herransa askeleita koiran uskollisuudella, istuen yökaudet palatsin portailla Byronia odotellen. Eräänä yönä kuunteli Margaritha tuskissaan myrskyn riehuntaa, ja kun ei odotettua kuulunut kotiin, arvasi rakastava nainen hänen tapansa mukaan menneen Lidoon uimaan. Hän pyysi gondolieereja soutamaan ulapalle, mutta nämä eivät uskaltaneet antautua myrskyn valtaan. Margaritha itki, uhkasi ja rukoili, kunnes sai kaksi miestä lähtemään vaaralliselle retkelle. Itse Margaritha ensimmäisenä hyppäsi veneeseen, ja oman henkensä alttiiksi pannen pakotti miehiä ohjaamaan aluksen sinne, missä aavisti Byronin olevan. Lordi oli uinut liian kauas rannasta ja oli vajoamaisillaan syvyyteen juuri sinä hetkenä, kuin gondooli lähestyi ja Margaritha sai uupuneen uimarin alukseen.
Siinä palanen petetyn naissydämen uskollisuuden historiaa, josta hemmoteltu kevytmielinen runoilija oli ennenkin saanut monta liikuttavaa todistusta!
Tämä tarina kerrotaan jokaiselle Lidoon matkustavalle muukalaiselle, ja samalla hänelle näytetään ryhmä suuria sypressejä, jotka brittiläinen runoilija on omin käsin istuttanut.
Laivamatka Lidoon on ihana. Siellä saa oikean kuvan laguuneista, näkee joukon Venetsiaa ympäröiviä saaria kirkkoineen ja luostareineen sekä lujat linnoitukset, jotka suojelevat Venetsiaa meren puolelta.
Lidossa saa ajaa raitiovaunussa, istua ulkoravintolojen mukavissa nojatuoleissa tahi rannalla kävellen hengittää Adrianmeren kevyttä suolaista ilmaa. Lapset poimivat meren huuhtelemasta rannasta simpukankuoria, meritähtiä ja monen moisia Ahtolan antimia.
Kalastajavenheet valkoisine purjeineen leijailevat merellä aivan kuin kalalokkien kiiltävät parvet. Mutta valkoisten purjeiden joukossa näkee tuon tuostakin punaisen ja ruskean keltaisia. Ne ovat chioggialaisten kalastajain purjeita, jotka aina helposti tunnetaan toisten joukosta.
Chioggia on Lidon läheisyydessä. Sen nimi on tuttu jokaiselle, joka on lukenut Venetsian taisteluista genualaisten kanssa. V. 1378—1381 käytiin tarujen ylistämä Chioggiasota. Genuan pyhä Yrjö ja Venetsian pyhä Markus olivat kauan kamppailleet kaupan herruudesta Välimerellä. Viimeinen sota oli verisin. Sen alkaessa Venetsian laivasto voitettiin niin perin pohjin, että vaan kuusi laivaa pelastui, ja laguunit olivat suojatta. Silloin kokoontuivat Venetsian patriisit huolestuneina Dogien palatsin suuren neuvoskunnan kokoussaliin keskustelemaan kaupungin puolustuksesta. Valkopartainen dogi Andrea Contarini johti neuvotteluja. Päätettiin tukkia laguuniväylät, upottaa kiviä laivareitteihin ja poistaa merimerkit. Mutta ennen kuin kaikki oli tehty, oli Genuan laivasto jo ylläköllä valloittanut Chioggian linnan ja purjehtinut sisään laguuneihin. Jos nyt genualaiset olisivat heti hyökänneet Venetsian kimppuun, niin se olisi ollut hukassa. Mutta he alkoivat valloitella laguunien muita linnoituksia, ja siten venetsialaiset saivat ajatusaikaa.
Venetsian neuvoskunta tarjosi genualaisille edullista rauhaa; genualaiset himoitsivat Venetsian perikatoa ja hylkäsivät ehdotuksen. Mutta onnettomuudessa Venetsia näytti voimansa. Käsityöläiset ja ylimykset tarjoutuivat kilvan valtiolle sotamiehiksi, merimiehiksi tai työmiehiksi laivaveistämöihin, ja valtion rahasto täyttyi vapaaehtoisista lahjoista. Aseita jaettiin kansalaisille, gondoolit ja muut veneet Venetsian kanavilla koottiin ja varustettiin sotakuntoisiksi. Laivaveistämössä tehtiin työtä yötä ja päivää. Ylimysten kustannuksella varustettiin vähässä ajassa 34 laivaa. Miehistöä harjoitettiin joka päivä Venetsian kanavilla. Dogi itse, vaikka kävi kahdeksaakymmentä, astui laivaan, luvaten ettei ennen palaisi palatsiinsa, kuin genualaiset olisivat karkoitetut, ja useimmat neuvosherrat seurasivat hänen esimerkkiään.
Kirkkaana kuutamoyönä (jouluk. 13 p. 1379) Venetsian sotalaivasto äkkiä purjehti ulos laguuneista. Genualaiset, joiden laivat olivat talvimajoissa Chioggian sisäpuolella, hämmästyivät. He koettivat kaikin voimin tukkia Chioggian kahta kulkuväylää kivillä ja proomuilla, mutta heidän ponnistuksensa olivat turhat. Saarrettuina Chioggian hiekkasärkkien taakse genualaiset pian menettivät vahvat asemansa laguuneissa. Seitsemän kuukautta he kestivät vimmattua piiritystä, ja heidän täytyi seuraavana keväänä, menetettyänsä 5,000 miestä ja 32 laivaa, antautua voittajan armoille.
Pyhä Markus oli voittanut pyhän Yrjön. Rauhanteossa Genua luovutti kaikki ne alueet, jotka se oli sodan alussa valloittanut Venetsialta. Genua vajosi mitättömyyteen ja Venetsiasta tuli maailmankaupan keskus.