Tämä Tizianin madonna on siitä merkillinen, että jumalanäiti ei ole kuvan keskellä, kuten kaikkien edellisten mestarien alttarikuvissa, vaan on sijoitettu kuvan oikeanpuoleiseen syrjään, jossa katselija näkee hänet sivultapäin. Korkealta istuimeltaan madonna armiaasti kumartuu alas rukoilijoiden puoleen. Hänen sylissään leikkivän lapsen huomiota koettaa pyhä Franciskus kääntää viiteen Pesaro veljekseen, jotka komeissa puvuissa ovat maassa polvillaan. Keskellä taulua madonnan edessä istuu arvokkaana ja juhlallisena pyhä Pietari suuri kirja sylissä ja avain jalkain juuressa. Portaiden juurella on polvillaan pyhä Antonius. Mutta vasemmalla turkkilaisten voittaja rautahaarniskassaan taluttaa turkkilaista vankia voittosaaliinaan. — Luonnollista on, että Pesaron suvun ylhäiset herrat ovat alttarikuvan päähenkilöinä, ja heidän muotokuviensa mestarilliseen esittämiseen Tizian onkin kiinnittänyt suurimman huomion.
Tämän madonnankuvan läheisyydessä on Tizianin oma hauta. Sinne sureva Venetsia saattoi suurimman taiteilijansa maalliset jäännökset komeassa gondoolikulkueessa v. 1576. Yhdeksännellätoista vuosisadalla rakennutti Itävallan keisari hänelle upean hautamerkin, joka on kolmiosaisen riemuportin muodossa. Keskellä on kuva maalariruhtinaasta, joka tempaa pois Sais'in jumalattarenkuvaa verhoavan esiripun.
[Saisin verhotun jumalankuvan taru on meille tunnettu Schillerin ihanasta runosta. Siinä kerrotaan intomielisestä nuorukaisesta, joka tahtoi kuoleman uhallakin avoimin silmin nähdä sen, mitä ei kenenkään kuolevaisen ollut lupa elävin silmin nähdä, tempasi esiripun jumalankuvan edestä, ja vaipui kuoliaana maahan.]
Kuvaavia taiteita edustavat veistokuvat muodostavat mestaria ympäröivän kunniavahdin ja hautamerkin pinnat on kaunistettu korkokuvilla, jotka esittävät Tizianin pääteoksia.
[Lähellä Tizianin hautaa on erään Pesaro sukuun kuuluvan dogin kerskailevan komea hautamerkki barokkityyliä, Baldassare Longhenan työtä. Tämän täydellisenä vastakohtana esiintyy sen viereen sijoitettu yksinkertainen suuri marmoripyramiidi, jonka avatusta ovesta surevaiset hiljaa vaeltavat sisälle kantaen uurnaa. Pyramiidin alla lepää Venetsian viimeinen suuri kuvanveistäjä Antonio Canova (1757—1822).]
Vielä sananen muutamasta Tiziania nuoremmasta taiteilijasta, joiden teoksia tapaa kaikkialla Venetsiassa.
Paris Bordone syntyi v. 1500, oli Tizianin oppilas ja vietti suuren osan elämäänsä Venetsiassa. Bordone oli värien käyttämisessä niin etevä, että hänen taulujaan joskus on luultu Tizianin maalaamiksi. Hänen parhain teoksensa on muuan suuri öljymaalaus Taideakatemiassa. Taulu esittää erästä aikaisemmin kertomaamme tapausta Venetsian loistoajalta: komeaan neuvoston kokoukseen ilmestyy köyhä kalastaja antaen dogille jalokivisormuksen ("pyhän Markuksen kihlasormuksen"), jonka hän on löytänyt suuren kalan vatsasta. Tämä taulu on Taideakatemian kallisarvoisimpia aarteita ja hauska niiden katsella, jotka tahtovat tutustua Venetsian loistokauden historialliseen elämään.
Jacopo Robusti (1518—1594) oli värjärin poika Venetsiasta ja sai sen johdosta kotikaupunkilaisiltaan liikanimen Tintoretto ("pikkuvärjäri"). Hänkin oli vähän aikaa Tizianin oppilaana, oli kunnianhimoinen ja levoton luonteeltaan eikä tahtonut tietää niitä kohtuullisuuden vaatimuksia, joita rikaslahjaisimmankin taiteilijan täytyy noudattaa. Tintoretto tahtoi olla Tizianin vertainen värien käytössä ja kilpailla Michelangelon kanssa piirustuksessa, tavoitellen alkuperäisyyttä ja voimakkaita vaikutuksia. Tintoretto herätti hämmästystä käsittelemällä vaikeita aiheita ja maalaamalla mahdottoman suuria tauluja. Hänen teoksiaan näemme San Marcossa, mutta varsinkin Dogien palatsissa, jossa tältä taiteilijalta on 56 maalausta, niiden joukossa tuo ennen mainitsemamme mahdottoman suuri "Paratiisi".
On sanottu että Tintoretto on pyrstötähti, jonka kirkkautta aika on himmentänyt. Paolo Cagliaria, jota syntymäkaupunkinsa mukaan nimitetään Veroneseksi, sitä vastoin saattaa verrata kiintotähteen, joka vielä tänäkin päivänä loistaa yhtä kirkkaana kuin kolme vuosisataa sitten.
Paolo Veronese syntyi 1528 Veronassa, mutta asui suurimman osan ikäänsä Venetsiassa ja kuoli siellä 1588. Hän oli nero, jolla oli rikas mielikuvitus ja suuri luomiskyky. Venetsian tasavalta ymmärsi antaa Veronasta muuttaneelle mestarille täyden arvon käyttäen häntä varsinkin Venetsian suurten muistojen kuvaajana. Viimeiset kymmenen vuotta elämästänsä hän omistikin kokonansa dogien palatsin kaunistamiseen. — Paolo Veronesen kuuluisimpia seinätauluja tämän palatsin loistosaleissa on suuri ja komea maalaus, joka kuvaa Europa nimisen Kreikan taruajan kuninkaantyttären ryöstämistä.