Tällaisiin kunnianosoituksiin sen ajan ihmiset, etenkin venetsialaiset, panivat rajattoman suuren arvon. Tizian oli tässä kohden oman aikansa lapsi. Hän iloitsi ylhäisten kunnioituksesta seurustellen ruhtinaana ruhtinasten joukossa, mutta loistava asema ei häirinnyt hänen tasapainoaan. Tizian teki uupumattoman ahkerasti työtä ja oli aina tunnollinen. Vaikka häntä alituisesti ahdistettiin suunnattomalla tilausten määrällä, ei hän koskaan hätäillyt työssään.
Hänen työtavastaan kerrotaan, että hän ensin siveli kankaalle pohjamaalin, veti sitten voimakkain piirtein kuvan ääriviivat, maalasi mustalla varjot, valkoisella valokohdat sekä punaisella ja keltaisella keskivärit. Kun tämä alkutyö oli tehty, jätti hän kuvan joksikin aikaa lepäämään, otti sen uudestaan esille, pani taas lepäämään, ja vasta kolmannessa käsittelyssä sai maalaus sen värien tenhon, jossa ei yksikään maalari ole tullut Tizianin vertaiseksi. Nuorempina päivinään Tizian sen ajan tapaan maalasi jokaisen yksityiskohdan huolellisesti hienoin piirtein, niin että joka ainoa hiuskin näyttää erikseen maalatulta, mutta vanhempina päivinään, jolloin tilausten paljous alkoi häntä yhä enemmän rasittaa, oli hänen pakko keksiä nopeampi maalaustapa, jotta lyhempiaikaisella työllä saisi syntymään enemmän valmista. Hänen onnistuikin muutamilla harvoilla piirteillä saada aikaan voimakkaita vaikutuksia. Tämän myöhemmän maalaustavan tuotteita on m.m. Tizianin verraton taulu "Ristiltä ottaminen" Pietarin Eremitagessa. Varsinkin kaukaa katsottuina ovat täten maalatut kuvat erinomaisen eläviä. Näin hän tuli opettajaksi ja tienraivaajaksi meidän aikamme maalareille, jotka tämän maalaustavan ovat kehittäneet korkeimpaan täydellisyyteen, mutta uusi maalaustapakaan ei voinut vietellä häntä hermostuneeseen kiireeseen: Yhä edelleen, elämän loppuun asti oli joka ainoa piirre hänen teoksissaan syvimmästä vakaumuksesta lähtenyt.
Tizianin teoksia on joukottain miltei kaikissa maailman suurimmissa taidekokoelmissa. Tässä mainitsemme ainoastaan muutamia ihanimpia ja eniten tunnettuja.
Hänen nuoruutensa teoksiin kuuluu "Veroraha", joka on Dresdenin taulukokoelmassa. Kuva esittää Jesusta ja fariseusta, joka kiusaten kysyy: "sopiiko keisarille maksaa veroa?" Jesus luoden häneen tyynen, syvän ja läpitunkevan katseen, torjuu luotaan kavalan fariseuksen noilla tunnetuilla sanoilla: "antakaa keisarille kuin keisarin ovat ja Jumalalle kuin Jumalan ovat". — Tämä taulu on tunnetuimpia taiteen mestariteoksia ja on se valokuvajäljennöksinä, vaskipiirroksina ja valopainoksina tuhansien Suomenkin kotien kaunistuksena.
Eräs toinen Tizianin varhaisemmista tauluista "Rakkauden kaivo" nimeltään, on melkein yhtä tunnettu. Se esittää kahta nuorta naista kaivon luona ihanan iltamaiseman keskellä. Toinen naisista on komeassa puvussa, toinen aivan alaston, suitsutusastia kädessä, — molemmat ihmeellisen kauniita — ja pieni siivekäs rakkaudenjumala sekottelee kaivon vettä. Tämän taulun värit ovat sulavat ja kirkkaat. Matkustaja, joka Roomassa on joutunut Borghesen taidekokoelmaan ja pysähtyy siihen huoneeseen, jossa Tizianin alkuperäistä maalausta säilytetään, joutuu kuin lumouksen valtaan. Siinä on sukupolvi toisensa perästä vuosisatoja seissyt äänettömässä ihastuksessa ja taiteen tuntijat ovat kirjoittaneet laajoja esityksiä selittääkseen Tizianin ihmeellisen kuvan aatesisällystä. Selvää on, että maalaus on vertauskuva, mutta minkä ajatuksen taiteilija siihen on kätkenyt, siitä oppineet ovat eri mieltä. Joku on väittänyt, että nuo nuoret naiset olisivat rakkauden vertauskuvia, alaston muka esittäisi maallista ja puettu taivaallista rakkautta, toiset luulevat alastoman esittävän rakkautta ja puetun muka häveliäisyyttä. Aivan viime aikoina on muuan saksalainen taiteen tuntija Avenarius vihdoin keksinyt selityksen, joka mielestämme poistaa häiritsevät harhaluulot ja opettaa meitä katselemaan Tizianin taulua aivan kuin uudessa valossa. Näin kirjoittaa Avenarius: "Tizianin kuvan selitys on oikeastaan niin yksinkertainen ja luonnollinen, että katselijan, joka ei ennestään ole kuullut siitä mitään selitystä, pitäisi jo ensi silmäyksellä itsestään ymmärtää sen merkitys. Mutta vuosisatojen kuluessa ovat väärät selitykset niin syöpyneet sivistyneiden katselijain tajuntaan, että he eivät voi vapaasti ja harhaluulojen häiritsemättä tätä ihanaa kuvaa katsella. Ylhäinen kaunotar on eronnut seurueestaan ja istunut yksinäisen kaivon kehälle. 'Häntä' ajatellen on hän taittanut ruusun pensaasta. Kuvat kaivon kehässäkin muistuttavat rakkautta, iltamaisema synnyttää haaveksijassa lemmen muistoja ja veden solinassa pieni lemmenjumala leikkii. Ja katso: hiljaa lähestyy häntä ylimaailmallinen nainen, itse Venus rouva — hän istuu jo kaivonkehän toisella reunalla kuiskaten kopealle kaunottarelle suloisia sanoja, jotka saavat hänen sydämensä ylpeyden sulamaan rakkauden jumalattaren häntä yhä lähemmä siirtyessä. Näin käsitetylle kuvalle voisi antaa nimen: 'Kehotus rakkauteen'."
Näin Avenarius. — Tuntuu tosiaankin, kuin hänen selityksensä haihduttaisi häiritsevät harhaluulot ja avaisi silmämme Tizianin taulun yksinkertaiseen ymmärtämiseen. Mutta olkoon kuvan oikea selitys mikä tahansa, se vaan on varma, että ken kerran on tämän taulun nähnyt, ei koskaan unohda sen ihmeellistä värien tenhoa eikä sitä viehättävää maisemaa, jonka keskellä tuo komea kaunotar uneksii. Väritöntä valokuvajäljennöstä katsellessa ei tietysti voi aavistaakaan alkuperäisen teoksen kauneutta.
Tizianin muotokuvista on Ranskan kuninkaan "Frans I:n kuva" kuuluisimpia. Se esittää Frans I:n miehekkään muodon, mutta kasvoissa näkee myös sen nautinnonhimoisen piirteen, joka oli tälle kevytmieliselle kuninkaalle luonteenomainen.
Uskonnollisista maalauksista on "Marian taivaaseen astuminen" ("Assunta") kaikkein kauneimpia. Se on suurikokoinen komeasti väritetty taulu, joka täyttää kokonaisen seinän Venetsian Taideakatemian salissa. Mestari on valmistanut sen voimansa päivinä v. 1518. — Taulussa on kolme eri ryhmää: keskellä madonna pilvilaivassa, ylhäällä Isä Jumala Pojan ja Pyhän Hengen seuraamana ja alhaalla apostolit. Tätä taulua kuvaa Lübke seuraavasti: "Ympärillään ihana parvi riemuitsevia enkeleitä liihottaa madonna mahtavan juhlallisesti ylöspäin. Ihmeellinen säde ylevää kirkastuksen intomieltä välähtää hänen jumalallisista silmistään, jotka näkevät taivaan ihanuutta, sillä hänen yläpuolellaan ilmestyy Isä Jumala kädet levällään enkelisädekehän keskellä. Mutta alhaalla valtaa kiihkeä kaipuu apostolit, jotka hän on jättänyt maan päälle, ja jotka tuntevat tenhovoiman vedättävän heitä kirkastetun mukana ylöspäin."
Venetsian Taideakatemiassa on eräs toinenkin Tizianin suuri maalaus neitsyt Marian elämästä. Se esittää neitsyttä pienenä tyttösenä astelemassa ylös temppelin portaita. Ellei tietäisi, että kuva esittää Marian temppeliin viemistä, ei uskoisi, että tämä on uskonnollinen kuva köyhän jumalanäidin historiasta, sillä Tizian on tässä taulussa kuvannut oman aikansa Venetsian uhkeata loistoa. Itse neitsyt-lapsikin komeassa puvussa tepastelee terhakasti ylös portaita. Kuva on niin elävästi maalattu, että muukalainen, joka ensi kerran eläissänsä astuu siihen saliin, jonka seinää se kaunistaa, miltei säpsähtää, luullen näkevänsä elävän tyttösen Venetsian entisen komeuden ajoilta.
Tizian on maalannut suuren joukon madonnankuvia, joita tapaa monissa Italian kirkoissa ja muun maailman suurissa taidekokoelmissa. Ihanaisin niistä on n.s. "Pesaron madonna" Venetsian Frari-kirkossa. Tätä kuvaa on sattuvasti verrattu "voitonvirteen", ja on vertaus siitäkin syystä paikallaan, että teoksen on tilannut ja kirkolle lahjoittanut rikas Pesaron suku sen johdosta, että eräs suvun jäsen oli saanut voiton Venetsian hirmuisista vihollisista turkkilaisista.